Byrokratian koukeroita

Aussiviisumien hakeminen on hankalaa puuhaa. Jokainen maahan tuleva joutuu hakemaan viisumia. Viisumeita on niin monia, että välillä on vaikeata edes löytää itselle sopiva viisumi.

Minä tulin tänne Working Holiday -viisumilla, jota voi hakea 18-30 -vuotiaat. Viisumi on voimassa vuoden, ja töitä saa tehdä korkeitaan kuusi kuukautta yhdelle työnantajalle. Working Holiday on helppo viisumi saada. Hakemus tehdään netissä, ja oma viisumini saapui elektronisena sähköpostiin puoli tuntia hakemisen jälkeen. Working Holidayn voi saada vain kerran elämässään, paitsi jos tekee 3 kk seasonal work (esim. farmilla työskentelyä) ensimmäisen vuoden aikana voi saada toisen Working Holiday -viisumin.

No, minua ei kiinnostanut farmityöt (tulin tänne ollakseni Christophin kanssa, enka raataakseni farmilla!) joten päätin hakea partneriviisumia. Tämä oli kylläkin mielessä jo ennen tänne tuloa - partneriviisumin voi saada vain jos on asunut yli vuoden yhdessä, ja Working Holidayn kautta pystyin tämän tekemään.

Tämän vuoden puolessavälissä aloin keräämään papereita viisumia varten. Elokuun 19. päivä kiikutin viimein yli 120-sivuisen hakemuksen Department of Immigration and Citizenshipiin. Hakemuksen täytyy todistaa että suhteemme on aito. Hakemus sisälsi muun muassa rikosrekisteriotteet sekä Australiasta että Suomesta, kirjeitä ystäviltä ja perheenjäseniltä, omat lausunnot suhteesta, vuokrasopimuksia molempien nimissä, puhelinlaskuja, sähköposteja, valokuvia, lentolippuja ja vähän kaikkea muuta mitä sinne keksin! Kun luovutin hakemuksen, jouduin myös maksamaan viisumimaksun, $2565! Tämän lisäksi jouduin maksamaan erikseen esim. rikosrekisteriotteista ja joudun myös menemään lääkärintarkastukseen, joka kustantaa noin $300, eli kokonaissumma hipoo lähemmäs $3000. Melko kallista kahden vuoden viisumista... Ja jos viisumipäätös on kielteinen, senttiäkään ei palauteta.

No, nyt on odoteltu melkein neljä kuukautta ja mitään ei ole kuulunut. Säännöllisin väliajoin tulee soiteltua Department of Immigration and Citizenshipiin, mutta käskevät vain odottaa. Normaali käsittelyaika on kuulemma 6-8 kuukautta.

Working Holiday -viisumini umpeutui 5.9, ja minulle myönettiin automaattisesti Bridging Visa A, jolla saa laillisesti olla maassa viisumipäätöstä odotellessa, mutta maasta ei saa poistua. No, minä halusin jouluksi Suomeen joten jouduin hakemaan maastapoistumisviisumia, eli Bridging Visa B:tä! Senkin saamiseksi täytyi täyttää 8-sivuinen hakemus ja selittää miksi haluaa lähteä maasta. Siihenkin hakemukseen jouduin laittamaan pari kirjettä äidiltä ja tädiltä, selittäen miksi minun pitäisi palata Suomeen (hakemuksessa luki että pitää olla substantial reasons lähteä maasta).

Viime viikolla menin sitten uudelleen Immigration Officeen hakemaan taas toista viisumia. Sain vastaanotosta jonotusnumeron, ja puolentoista tunnin odottelun jälkeen oli viimeinkin minun vuoroni. Virkailija totesi että tätä viisumia ei voi hakea toimistosta, vaan se pitää lähettää postitse. Hän ihmetteli kuka oli antanut minulle jonotusnumeron ja minä sanoin että mies joka siinä istui puolitoista tuntia sitten. Sitten hän soitti yhden puhelun ja käsitteli viisumihakemuksen itse. Sääli varmaan minua kun olin odottanut siinä kiltisti puolitoista tuntia, ja olin varmaan aika uupuneen näköinen kaiken säätämisen jälkeen. Maksoin viisumimaksun $95 ja sain viisumitarran passiin. Itkuhan siinä tuli kun oli niin helpottunut olo! Kerrankin nopeata toimintaa, ja oli oikeastaan onnekasta että vastaanottovirkailija teki virheen, muuten olisin joutunut odottaa päätöstä taas kauemmin, ja jännittänyt viime hetkiin asti, että saanko lentää vai en!

Täältä tullaan Suomi, melkein puolentoista vuoden jälkeen. Toivottavasti lentoemäntien lakko päättyy ennen matkaani... Nahdään kotona :)