Blogia on tullut päivitettyä hieman huonosti kiireiden takia. Yliopistossa on vieläkin paljon tehtävää ja opittavaa. Ensi viikolla on kahden ison tehtävän palautus joihin saa kyllä kulumaan aikaa jos haluaa. Ja minähän haluan :)
Graafisen suunnittelun kurssilla olemme tehneet valmiiksi yritysidentiteettimme (=corporate identity suoraan käännettynä, haha). Seuraava projekti on packaging (sovitaan etten enää yritä kääntää kurssien nimiä ja tehtäviä...). Mikä todella motivoi opinnoissa on tehtävien soveltaminen todelliseen työelämään. Corporate identity tehdään uudelle yritykselle jolla ei vielä ole mitään visuaalista ilmettä, ja yritys valitsee suosikkinsa omaksi identiteetikseen. Toisessa tehtävässä osallistumme kilpailuun josta voi voittaa hienoja palkintoja. Kiinnostuneille lisää tietoa kilpailusta tästä. Eli omista töistään saa palautetta sekä opettajalta että muilta, mikä on aivan mahtavaa.
Alla muutama kuva kampukselta. Kampus on valtava - kampuksen yhdeltä laidalta toiselle laidalle käveleminen kestää noin viisi minuuttia. Gold Coast on Griffithin kampuksista isoin, muistaakseni noin 12 000 opiskelijaa.
Täällä Australiassa tapaa kyllä paljon hauskoja tyyppejä. Meillä on esimerkiksi ihan sairaan hyperaktiivinen talonmies joka tekee kokoajan jotain - leikkaa ruohoa, katkoo kuolleita oksia, maalaa yms. Hän on myös aina kovin innokas kertomaan mitä on tehnyt. Luulen että hän uskoo etten osaa englantia koska kuuntelen aina hänen selityksiään melko hiljaa, hahaha.
Toinen hauska juttu tapahtui pari viikkoa sitten kun ystävystyin bussikuskini kanssa. Heti kun tulin ovesta sisään hän halusi välttämättä arvata mistä olen kotoisin. Arvasi että olisin Ruotsista. Sanoi että näytän skandinaaviselta. Ei huh huh :) En kyllä ole itse sitä mieltä - ehkä jos blondaisin hiukset. No sitten juteltiin koko matka ja seuraavan kerran kun näin hänet jatkettiin jutustelua. Hän oli tosi haltiossaan siitä että opiskelen graafista suunnittelua, koska on itse juuri kuvittamassa lastenkirjaa. Viimeksi hänellä oli mukanaan kokonainen lehtiö piirustuksiaan joita sain katsella bussimatkan aikana. Ihan hauskaa että saa juttuseuraa ja ilmaisen kyydin kouluun! Niin huvittava juttu, pienoinen kontrasti suomalaisiin bussikuskeihin jotka juuri ja juuri sanovat hei. Vaikka kyllä niitäkin on täällä. Välillä kuskit ajavat pysäkkien ohi ilkeyttään ja ovat muutenkin kovin pahantuulisia. Eilen halusin ostaa kuskilta lipun ja hän vain sanoi "NO!", piti sitten siinä ruveta arvailemaan että miksen voi ostaa lippua ja selvisi että lippukone oli rikki. Olisi vain voinut sanoa niin olisimme molemmat päässyt helpommalla :)
No niin, nyt tuli varmaan koto-Suomen uteliaisuudennälkä hieman täytettyä ja voin taas palata tehtävien pariin! :)
