Tasmania

Hyvää uutta vuotta! Minä olen nyt nauttinut lumisesta Suomesta jo kuukauden päivät ja aika on mennyt uskomattoman nopeasti! Loppuvuoden kiireistä johtuen en ole edes ehtinyt vielä kirjoittaa upeasta Tasmanian matkastamme! Kuviakin matkalla tuli otettua lähes tuhat, joten niiden valitsemiseen ja muokkaukseen on mennyt oma aikansa.

Lokakuun lopulla vietimme siis viikon Tasmaniassa. Minä en ollut lomaillut sitten edellisen Suomen matkan ja Christoph viimeksi vuoden 2011 alussa joten odotimme lomaa kuin kuuta nousevaa! Olin jo kauan puhunut, että haluan käydä Tasmaniassa ja kun löysimme tosi halvat liput Jetstarin nettisivuilta päätimme sitten viimeinkin käydä tuossa maagisessa saariosavaltiossa noin 250 km manner-Australiasta etelään.

Lensimme Tasmanian toiseksi suurimpaan kaupunkiin, pohjoisrannikolla sijaitsevaan Launcestoniin. Lento Brisbanesta Launcestoniin kestää noin 2 ½ tuntia, mutta valitettavasti koneemme lähtö viivästyi pari tuntia ja pääsimme perille vasta iltakuuden maissa. Olimme varanneet hotellin ensimmäiseksi yöksi ja otimme shuttlen lentokentältä hotellille Launcestonin kukkuloita pitkin.

Hotelli jossa yövyimme oli Leisure Inn Penny Royal Apartments ja se sijaitsi hieman ydinkeskustan ulkopuolella. Suloiselta hotellilta lähdimme tutustumaan ympäristöön. Ihan hotellimme vieressä oli upea kanjoni ja paikkaa tutkittuamme meille selvisi, että se olikin Cataract Gorge, yksi Launcestonin tunnetuimmista nähtävyyksistä. Kävelimme joen vartta kunnes alkoi tulla niin pimeä, että lähdimme takaisin hotellille päin.

Tasmania on tunnettu herkullisesta ja tuoreesta ruoasta, ja hotellimme ympäristössä olikin monta hienoa ravintolaa. Kello oli kuitenkin niin paljon, että ne olivat kaikki menossa kiinni. Meillä oli kurniva nälkä, mutta ainoa paikka joka oli auki oli bensa-asema! Ostimme sitten sieltä sipsejä ja purkkiruokaa. Oli kyllä niin pahaa mutta meillä ei ollut muuta valinnanvaraa. Naureskelimme, että olemme Australian kulinaarisessa pääkaupungissa ja syömme tällaista "ruokaa" :D

Tällaiset harmaat ja sateiset näkymät odottivat meitä Launcestonissa. Kylmä ilma oli itse asiassa tervetullut vastakohta Queenslandin painostavalle helteelle. 

 Suloisen hotellimme reception. Rakennus oli alunperin mylly noin 50 km Launcestonista. Myllyn tiiliskivet kuljetettiin Launcestoniin ja hotelli rakennettiin niistä.

Leisure Inn Penny Royal Apartments, jossa yövyimme ensimmäisen yön.

 Hotellille päästyämme lämmittelimme teekupposten äärellä hotellin ulkopuolella.

Tamar River.

Hotellimme joen toiselta puolelta katsottuna.

Seuraavana aamuna heräsimme aikaisin ja lähdimme innokkaina katsomaan miltä Cataract Gorge näyttää päivänvalossa. Ja sehän näytti ihan mahtavalta! En pysty sanoin kuvailemaan kuinka kaunis paikka tuo oli, eikä kuvatkaan kerro koko totuutta. Mutta voin kertoa miltä minusta tuntui: itketti. En ole koskaan kokenut sellaista tunnetta mutta jotenkin tuo maisema oli niin upea, että tuli ihan tippa linssiin. Tunsin olevani maailman onnekkain ihminen kun sain kokea sen. Siellä juuri minä, Helsinkiläinen tyttö, seisoin maapallon toisella puolella rakastamani ihmisen kanssa ihailemassa tätä kaunista luonnon ihmettä.

Kävelimme joen vartta kunnes päädyimme puistoalueelle, missä oleskeli riikinkukkoja, wallabeja, pademeloneja (Tasmanialaisia kenguruita) ja kukko! Puistoalueelta jatkoimme vielä joen yli Alexandra Bridgeä pitkin. Yhtäkkiä kello oli jo niin paljon, että oli aika palata hotellille, jotta ehtisimme syömään aamupalaa ennen check outia.

Cataract Gorgen kävelyreitin alkupäässä oli suloinen talo, joka oli kyltin mukaan private residence. Aika kiva paikka asua :) 

 Koska olimme aikaisin liikkeellä, muita ihmisiä ei näkynyt ja saimme nauttia hiljaisuudesta.

 Kävelyreitti kiemurteli joen vartta.

Kävelyreitiltä päädyimme kauniiseen puutarhaan, josta löytyi muun muassa kahviloita ja kaikenlaisia eläimiä.

 Puutarha-alueelta oli myös aivan uskomattomat näkymät kanjoniin.

Puutarha-alueelta jatkoimme vielä Alexandra Suspension Bridgen yli toiselle puolelle kanjonia ennen kuin oli aika palata takaisin hotellille.

Paluumatkalla näimme ihmisiä melomassa ja ihastelimme vielä kerran kaunista asuintaloa.

 Hotellin ravintolassa nautimme maukkaan aamiaisen.

Hotellin takapihaa, ihanan idyllinen ja vanhanaikainen paikka. 

Hotelli aamuauringossa.

Hotellin lähiympäristöä.

Aamupalan nautittuamme shuttle tuli hakemaan meitä takaisin lentokentälle, missä meitä odotti varaamamme asuntoauto! Lentokentältä lähdimme ajamaan itärannikkoa kohti.

Pysähdyimme seuraavassa isommassa kaupungissa, joka oli Scottsdale. Siellä kävimme ruokakaupassa ja jatkoimme matkaa Northeast Parkiin, missä söimme lounasta ja tutustuimme kyseiseen puistoon. Ensimmäinen kohteemme oli Bay of Fires, jonne saavuimme auringonlaskun aikaan. Rannikolla oli useita ilmaisia bush camping -alueita, ja päädyimme yhteen nimeltä Cosy Corner, joka oli kyllä nimensä veroinen! :) Oli tosi kylmä ja ensimmäinen yö Tasmaniassa menikin myssy ja lapaset päällä nukkuessa.

Ensimmäinen pysähdyspaikka matkalla itään oli pieni piknikalue, josta oli hienot näkymät.

Northeast Park, jossa nautimme lounasta. Puisto ei ole saanut nimeään sijaintinsa, vaan jonkun paikallisen henkilön mukaan.

Näppärä asuntoautomme Northeast Parkissa.

Cosy Cornerissa Christoph teki meille nuotion tuomaan lämpöä ja valoa.

Kookaburra leirintäalueella. Christophin mielestä sekä minä että lintu olimme tosi rohkeita kun uskaltauduimme niin lähelle toisiamme. Vaikka en hirveästi pidäkään linnuista, täytyy myöntää että kookaburrat ovat melko suloisia nauravia otuksia.

Seuraavana aamuna lähdimme sitten tutustumaan aurinkoiseen Bay of Firesiin. Kyseinen alue, jota usein kutsutaan maailman kauneimmaksi lahdeksi, koostuu kauniista rannoista jotka levittäytyvät 30 kilometrin pituudelle. Paikka on tosi kaunis ja ehdottomasti näkemisen arvoinen. Taas olivat kyllä tunteet pinnassa kun sai kokea jotain niin hienoa.

Ensimmäiset näkymät Bay of Firesista. Sanattomaksihan tässä menee.

Meri oli sinistäkin sinisempi ja hiekka hienointa mitä olen nähnyt.

Kivenmurikat olivat aivan uskomattoman väriset!

Alueella ei ollut melkein ketään muuta ja oli niin hauskaa kulkea isoilla murikoilla itsekseen.

Tuolla ollessa päässä alkoi vääjäämättä soimaan tämä laulu. ♥

Ihan mukava sijainti farmilla :)

Oli jännää miten meri oli ihan eri värinen riippuen mihin suuntaan katsoi. Kaksi yllä olevaa kuvaa on otettu ihan samalta paikalta.

Matkalla takaisin autolle pysähdyimme ihastelemaan rannalta löytyviä rock pools. Vesi oli niin kirkasta!

Bay of Firesista lähdimme ajamaan rannikkoa pitkin etelään päin. Seuraava kohteemme oli Freycinet National Park. Lonely Planetin opaskirjan mukaan puiston lähellä olisi ilmainen bush camping -alue River and Rocks Roadilla.  Alueelle ei ollut mitään opaskylttejä ja sinne oli tosi hankala löytää. Onneksi emme antaneet periksi vaan luotimme, että opaskirja on oikeassa, sillä River and Rocks Road oli ehdottomasti paras yöpymispaikkamme. Koska leirintäalueelle oli niin hankala löytää, siellä oli vain muutama henkilö meidän lisäksi.

  Kauniilla rannalla sijaitsevalta leirintäalueelta oli henkeäsalpaavat näkymät kansallispuistoon.

Ihailimme auringonlaskua leirintäalueelta.

Ranta oli ihan täynnä pieniä rapuja! Nämä soldier crabs ovat hauskoja, ne kaivautuvat hiekan sisälle heti kun niitä lähestyy.

Seuraavana päivänä nautimme hetken auringonnoususta kauniilla rannalla ja sitten suuntasimme Freycinet National Parkiin. Tasmanian kansallispuistoissa on käytössä park pass joka oikeuttaa sisäänpääsyyn kaikkiin osavaltion kansallispuistoihin. 24 tunnin lippu maksaa $24/auto ja kaksi kuukautta voimassa oleva lippu $60/auto. Otimme tuon kalliimman lipun, sillä emme tienneet kuinka moneen kansallispuistoon olimme menossa.

Puistossa lähdimme vaeltamaan polkuja pitkin kohti Wineglass Bay Lookoutia. Wineglass Bay on kansallispuiston tunnetuin nähtävyys ja usein nimetty yhdeksi maailman hienoimmista rannoista. Lookoutille kesti kiivetä reilu tunti ja sieltä oli oikein upeat näkymät rannalle.

Matkalla ylös lookoutille.

Mikä paratiisi!!!

Christoph innostui niin paljon kauniista rannasta, että halusi ehdottomasti kävellä sinne asti. Jatkoimme sitten vielä matkaa pari tuntia rannalle asti.

Ranta oli upea ja Christoph innostui uimaan jääkylmässä vedessä.

Rannalla pomppiva villi kenguru ihastutti.

Matkalla rannalta takaisin parkkipaikalle.

Parkkipaikka oli täpösen täynnä villejä kenguruita. Varsinkin aasialaiset turistit valitettavasti syöttivät eläimiä, joten ne olivat aika kesyjä. Yksi kenguru istui meidän asuntoauton takana varmaan vartin. Joka kerta kun avasin oven se vaan istui siinä tuijottamassa minua :D Kuuli minun varmaan rapistelevan eväspapereita.

Freycinet National Parkista jatkoimme matkaamme etelään päin. Löysimme taas mukavan ilmaisen camping-alueen ihan moottoritien varressa.

Näkymä moottoritieltä kansallispuistoon.

Three Arch Bridge camping-alueen tuntumassa.

Camping-alue sijaitsi rannalla, jossa oli hienoa hiekkaa ja tuhansia simpukankuoria.

Aamulla jatkoimme matkaamme etelään. Pysähdyimme Dunalley Fish Marketissa lounaalla. Söimme siellä fish and chips ja ostimme myös mukaan tuoretta kalaa myöhemmin grillattavaksi (kyseinen kala oli varmasti elämäni herkullisin). Dunalleystä jatkoimme matkaa Tasman Peninsulaan. Siellä ajoimme hauskan kylän, Doo Townin, läpi. Melkein kaikki kylän talojen nimet sisältävät kirjainyhdistelmän doo. Sieltä löytyi muun muassa Love Me Doo ja Dr. Doolittle. Yksi talo ei lähtenyt leikkiin mukaan, ja sen nimi oli Xanadu :P Doo Townin lähettyviltä löytyi myös kiinnostava kivimuodostelma nimieltään The Tasman Blowhole.

Meri on muodostanut kallioon tunnelin, joka on saanut nimekseen The Tasman Blowhole.

Tasman Peninsulan upea rannikko vaikutti massiivisuudellaan.

Tasman Peninsulan kuuluisin nähtävyys on ulkoilmamuseo Port Arthur ja sinne mekin seuraavaksi suuntasimme. Port Arthur on yksi Australian ensimmäisistä siirtomaista, jonne lähetettiin Ison-Britannian ja Irlannin pahimmat rikolliset. Vierailumme alueella alkoi lyhyellä risteilyllä Port Arthurin edustalla. Risteilyllä saimme kuulla paikan historiasta. Monet Port Arthuriin lähetetyistä vangeista olivat todella nuoria, jopa yhdeksänvuotiaita. Port Arthur oli oiva paikka rikollisille, sillä sieltä oli erittäin vaikeata paeta. Tie, joka yhdistää Tasman Peninsulan muuhun Tasmaniaan on tosi kapea, joten vartijoiden ja koirien oli helppo pitää vangit niemimaalla. Vankeja peloteltiin myös kertomalla, että meri on täynnä haikaloja, joten pakeneminen uimallakaan ei varmasti houkutellut. Vankeja lähetettiin Isosta-Britanniasta Port Arthuriin asti esimerkiksi hevosvarkaudesta. Port Arthurissa oli vankiloiden lisäksi myös muita rakennuksia, muun muassa kirkko ja vartijoiden asumuksia.

Port Arthurissa ei ollut paljon väkeä ja saimme kulkea valtavalla alueella ihan vapaasti. 

Yksi vaikuttavimmista rakennuksista oli Silent Prison. Sääntöihin kuului, että muiden vankien kanssa ei saanut puhua. Mikään muukaan kommunikointi, esimerkiksi viittomakieli, ei ollut sallittua.

Port Arthurin synkästä historiasta tuli vielä synkempi huhtikuussa 1996, jolloin asemies tappoi 35 ihmistä Port Arthurin ulkoilmamuseossa. Järkyttävä joukkomurha sai Australian muuttamaan aselakejaan erittäin tiukiksi.

Port Arthur oli tosi vaikuttava, enkä yhtään ihmettele, että se on Tasmanian tärkein turistinähtävyys. Siellä ollessa rupesi oikein miettimään vankeja ja heidän rankkoja olojaan.

Yövyimme camping-alueella Lime Bayssa. Paikka oli meille pettymys. Tie joka vei campingalueelle oli pitkä ja erittäin huonossa kunnossa. Alueella oli tosi paljon muita ihmisiä ja monet heistä pauhattivat radioitaan iltamyöhään. En ole ikinä ymmärtänyt miksi joku ajaa etäiseen luonnonkolkkaan nauttimaan elektroniikasta :D Yöksi sentään onneksi sulkivat radionsa ja saimme nukkua rauhassa. Leirintäalueella yöpyminen maksoi $13 ja naureskelimmekin, että ensimmäinen paikka josta jouduimme maksamaan oli ihan surkea :D

Olimme suunnitelleet käyvämme Tasman National Parkissa katsomassa Raoul Bayta, mutta oli niin sateinen ilma, että 14 kilometrin kävelylenkki ei oikein houkutellut joten lähdimme ajamaan Hobartia päin.

Matkalla Hobartiin pysähdyimme Sorell Fruit Farmilla, jossa saa poimia marjoja ja hedelmiä! Koska oli vielä niin kylmä, ainoa kypsä marja oli mansikka. Pääsymaksu farmille oli $6/henkilö ja sillä hinnalla sai täyttää puolen litran rasian. Farmireissun jälkeen meillä oli siis kokonainen litra herkullisia tuoreita mansikoita jotka riittivät reissun loppuun asti :) Söin omia mansikoitani usein aamupalaksi Tasmanialaisen jogurtin kera, nam!

Hobartiin päästyämme ihmettelimme miksi kaupunki oli niin autio ja melkein kaikki paikat kiinni. Avointa ravintolaa etsiessämme meille selvisi, että sattui olemaan Hobart Show Day ja paikallinen vapaapäivä. Löysimme kuitenkin avoinna olevan kreikkalaisen ravintolan jossa nautimme lounasta ja jatkoimme sitten kaupunkiin tutustumista. Hobart on osavaltion pääkaupunki ja siellä asuu noin 200 000 asukasta. Kaupunki on yksi vanhimmista Australian siirtomaista ja sieltä löytyykin useita viehättäviä vanhoja rakennuksia. Hobartissa oli tylsä ilma – harmaata ja sateista. Päätinkin, että nyt mennään katsomaan onko Hobart Aquatic Centre auki! Halusin päästä lämmittelemään ja suihkukin kuulosti houkuttelevalta monen päivän bush campingin jälkeen. Aquatic Centre oli kuin olikin auki ja kympillä päästiin sisälle pulikoimaan. Sauna oli valitettavasti epäkunnossa mutta pystyimme pulikoimaan uima-altaissa sekä rentoutumaan poreammeissa ja höyrysaunassa. Parasta oli, kun pääsi suihkuun! :D

 Salamanca Place Hobartissa. Kaupunginosa muistutti paljon Sydneyn The Rocks -aluetta vanhoine rakennuksineen.

Kelly's Steps. Hobartista ei ole niin paljon kuvia kun pulikoimme koko päivän Aquatic Centressä.

Hobartista jatkoimme mukavan puhtaina ajamaan takaisin pohjoista päin. Ajoimme suloisen kylän, Hamiltonin, läpi ja kun näimme, että siellä on camping-alue päätimme yöpyä siellä. Yöpyminen maksoi $5.

Aivan leirintäalueen tuntumassa oli upea vanha majatalo. Kävimme kokeilemassa ovia, mutta ne olivat kaikki kiinni. Olimme juuri lähtemässä takaisin asuntoautolle kun oven avasi mies. Hän sanoi, että ovat jo sulkeneet, mutta pyysi meidät kuitenkin sisälle. Saimme istua takan äärellä rapsuttelemassa ihania koiria. Paikka oli aivan taianomainen, mieleen tuli Hogwartsin common room :) Christophin juotua oluensa aloimme jutella oven avanneen miehen kanssa ja hänellä riitti kerrottavaa! Miehen nimi oli John ja hän oli aivan uskomaton tarinankertoja. Hän myös rakasti kerätä vanhoja tavaroita ja näytti meille muun muassa ikivanhoja kirjoja jotka hän oli ostanut Hobartista. Lopulta kiitimme kauniisti vieraanvaraisuudesta ja menimme takaisin asuntoautoon syömään ja nukkumaan.

Aamulla jatkoimme matkaamme pohjoista päin. Seuraava pysäkkimme oli valtava Cradle Mountain-Lake St Clair National Park. Valitettavasti kansallispuiston pohjoispuolella sijaitseva Cradle Mountain oli hieman liian kaukana meille joten saimme tyytyä eteläpuolella sijaitsevan Lake St Clairin alueeseen. Kansallispuisto on erittäin suosittu vaeltajien kesken ja Tasmanian tunnetuin vaellusreitti on koko kansallispuiston poikki kulkeva Overland Track. Reitin arvioidaan kestävän kuudesta kahdeksaan päivään. Meille riitti puolen päivän mittainen vaellus joten rupesimme kiipeämään Lake St Clairin tuntumassa sijaitsevalle Mount Rufukselle.

Cataract Gorgen ja Freycinet National Parkin helppoihin hiekkateihin verrattuna, reitti Mount Rufukselle oli varsinaista erämaata! Jouduimme kiipeämään kaatuneiden puiden, solisevien purojen, valtavien puunjuurien ja isojen kivien ylitse. Kun reitti oli tasaista, se oli ihan mutavelliä. Farkut ja lenkkarit eivät ehkä olleet kaikista parhaat tällaisessa maastossa ja jo puolessavälissä huipulle kaikki vaatteet olivat ihan läpimärät. Sitten alkoi vielä satamaan räntää ja lunta! Oli niin surkea ilma, että jouduimme kääntymään takaisin. Minä olin jo ihan kypsä tässä vaiheessa, mutta sitten piti vielä kävellä takaisin alas ja ilma vain huononi entisestään. Muutaman tunnin päästä pääsimme vihdoinkin takaisin autolle. Oli kylmä, märkä, väsynyt, janoinen ja nälkäinen olo. Mutta ainakin olimme elossa! :D Vaatteemme olivat läpimärkiä alusvaatteita myöten ja koska minulla ei ollut muita housuja menin ostamaan visitor centrestä järkyttävät raidalliset pitkät kalsarit ja paksut villasukat. Ruokailu ja kuivat vaatteet tuntuivat maailman parhaalta asialta sillä hetkellä.

Matkalla ylös Mount Rufukselle. Tämä on viimeinen kuva Tasmaniasta, sillä lumisade kutakuinkin tuhosi sekä pokkari- että järjestelmäkamerani. Tietokoneeni ei ensin lukenut muistikortin kuviakaan, mutta sain kuvat pelastettua netistä löytämällä vinkillä: laitoin muistikortin Minigrip-pussiin riisinjyvien kera muutamaksi päiväksi ja sain kuin sainkin kuvat siirrettyä koneelle!

Lumisade jatkui vielä ajaessamme teitä pitkin joten ajoimme aina Launcestoniin asti. Matkalla olisi ollut muutama camping-alue, mutta ei tehnyt mieli mennä ulos lämpimästä autosta :) Pari kilometriä ennen Launcestonin keskustaa näimme kyltin caravan parkiin joten suuntasimme sinne. Kello oli kuitenkin niin paljon, että reception oli jo kiinni. Astuimme kuitenkin ulos autosta tarkistaaksemme olisiko alueella rumpukuivainta jota voisimme käyttää. Vähän aikaa alueella pyörittyämme mies tuli ulos alueen päärakennuksesta ja pääsimme varaamaan autolle paikan! Kävi hyvä tuuri, sillä kello oli jo melkein kymmenen enkä tiedä mistä olisimme voineet enää siihen aikaan löytää yöpymispaikkaa. Minua naurattaa vieläkin kun mietin minkä näköisiä me varmaan olimme siellä caravan parkissa hiippaillessamme. Kummatkin paljain jaloin, minulla ne järkyttävät raidalliset kalsarit jalassa ja paksu viltti ympärillä, Christophilla shortsit ja aluspaita. Alueella oli kaiken lisäksi vain sorateitä joten kävelimmekin varmaan ihan oudosti niillä terävillä kivillä :D

Asuntoauton parkkeerattuamme laitoimme kaikki vaatteet reppuja ja kenkiä myöten kuivausrumpuun pyörimään. Oli kyllä niin luksusta laittaa kuivat ja lämpimät vaatteet ylle ja kömpiä peiton alle nukkumaan.

Viimeisenä päivänä ehdimme vielä käymään uudestaan Cataract Gorgessa ennen kuin lentomme lähti iltapäivällä takaisin Brisbaneen.

Tasmanian matka ylitti kaikki odotukseni. Tasmania on ehdottomasti upein näkemäni paikka Australiassa. Ehkä koko maailmassa. Tasmaniassa on paljon koskematonta luontoa ja upeita maisemia jotka ovat niin uniikkeja. Tasmanian luonto eroaa myös paljon manner-Australian luonnosta, nimittäin siellä on paljon vihreämpää ja kumpareisempaa. Parasta Tasmaniassa on ehkä monipuolisuus. Pienellä alueella pystyy näkemään sinistä merta, valkoista hiekkaa, vihreätä metsää ja korkeita vuoria. Matkallamme näimme myös luonnossa useita australialaisia eläimiä, muun muassa nokkasiilin ja vompatin.

Surullisin mielin olen lukenut uutisia maastopaloista jotka ovat alkuvuodesta koetelleet tätä uskomatonta saarivaltiota. Toivon kaikille uhreille voimia rankan ajan keskelle.