Syksyn ensimmäisenä päivänä olin suurimman idolini konsertissa. Kuulin ensimmäisen kerran Ryan Adamsista 16-vuotiaana, kun hänen New York, New York -biisinsä näytettiin televisiossa. Biisi kolahti heti minuun ja hankin muutaman levyn. Noin vuosi tämän jälkeen Ryan Adams soitti Helsingin Savoyssa. Hän ei ollut niin tunnettu vielä ja liput maksoivat kokonaiset 25 euroa! :) Konsertti oli aivan mahtava, Ryan soitti kolme tuntia ja jutteli niitä näitä. Konsertin jälkeen vakuutuin entistä enemmän Ryanin lahjakkuudesta, ja olen siitä lähtien ostanut kaikki levyt heti niiden ilmestyttyä. Ryan onkin tunnettu siitä, että levyjä ilmestyy tiuhaan tahtiin. Eräänä vuonna niitä ilmestyi kolme kappaletta! Vaikka levyjä on ilmestynyt monta, laatu on aina pysynyt huipulla.
Viime vuoden loppupuolella Ryan Adams ilmoitti Facebook-sivullaan soittavansa Australiassa. Myös Brisbanessa järjestettäisiin konsertti, ja sinnehän oli päästävä! Ostin lippuni lounastauolla netistä, heti kun pre-sale alkoi. Onnistuin saamaan lipun keskelle ensimmäistä riviä ja siitä lähtien odotin konserttia kuin kuuta nousevaa!
Maaliskuun ensimmäisenä päivänä oli sitten viimeinkin konsertin aika. Olin ostanut T-paidan ja sitten istuin tyytyväisenä ensimmäisellä rivillä odottamassa konsertin alkua. Vähän ajan päästä siihen tuli nainen, joka ihmetteli istunko oikealla paikalla. Rupesimme vertaamaan lippujamme ja meillä oli näköjään ihan sama lippu! Hän meni kysymään yhdeltä työntekijältä, mutta kukaan heistä ei pystynyt neuvomaan meitä. Jouduimme sitten yhdessä menemään lipunmyyntiin jossa he rupesivat selvittämään asiaa. Odotimme molemmat siinä sitten ihan itku kurkussa, että pääsemmekö konserttiin ollenkaan. Totesimme, että olemme varmaan ostaneet lipun ihan samalla sekunnilla. No, lopulta työntekijä palasi takahuoneesta ja totesi, että ei tiedä mitä on tapahtunut, sillä olimme varanneet liput tunnin erolla! Minä olin varannut ensimmäiseksi, joten sain jäädä eturiville. Toinen nainen joutui menemään viidennelle riville. En ole vieläkään tottunut siihen, että tuollaista voi tapahtua täällä, ja varsinkin sellainen "no worries" -meininki on minusta ihan käsittämätöntä. Minusta olisivat voineet antaa tälle naiselle edes jonkun lahjakortin, varsinkin kun puolet lämppärin esityksestä meni ohitse tuon takia.
No, se mitä ehdin nähdä lämppäristä oli tosi hienoa. Hänen nimensä on Jason Isbell, ja hän esiintyi oikein vakuuttavasti.
Ryanin konsertti oli tietenkin aivan mahtava. Hän aloitti lempparibiisilläni Oh My Sweet Carolina. Tämä oli hänen aloitusbiisinsä Helsingissäkin, ja siksi varmaan pidän siitä niin paljon. Uuden albumin raidat tuli käytyä läpi kokonaisuudessaan, sen lisäksi hän soitti vanhoja lauluja laidasta laidaan. Konsertti kesti vajaa kaksi tuntia, ja koko sen ajan istuin joko suu auki tai maailman suurin hymy huulilla. Konsertti oli pelkkää musiikkia, laulua laulun perään, Ryan yksin lavalla soittaen pianoa, kitaraa ja huuliharppua. Juuri sellainen kuin täydellisen konsertin pitää olla.
Ryan Adams ja Buck-kitara David Letterman Showssa viime vuoden puolella. Tämä on se minun lempparibiisini.
Neljäs maaliskuuta on minun ja Christophin vuosipäivä, ja maaliskuun ensimmäisen viikonlopun vietimme Noosassa. Noosa on pieni rantakaupunki noin 150 km Brisbanesta pohjoiseen.
Olin varannut meille huoneen 4.5 tähden huoneistohotellista Noosa Headsistä. Valitsin sen, koska se oli lähellä rantabulevardia ja siellä oli sauna! Noosassa on kaksi keskustaa, Noosa Heads ja Noosaville. Emme olleet käyneet kummassakaan, mutta päädyimme Noosa Headsiin lähinnä tuon saunallisen hotellin takia. Hotellin nimi on Noosa Hill Resort ja huoneemme maksoi $179 yöltä.
Lähdimme Brisbanesta kymmenen maissa kohti Noosaa. Automatka kesti suunnilleen kaksi tuntia, ja koska check-in oli vasta kahdelta, katselimme ympärille ja tutustuimme alueeseen. Kahdelta pääsimme sitten hotellihuoneeseen, joka oli valtava ja parvekkeelta oli hieno näköala merelle päin. Hotellilta suuntasimme lounaalle ja sieltä teimme kävelyretken rantaviivaa pitkin kohti Noosa National Parkia. On aika jännää, että hiekkaranta ja iso kansallispuisto ovat ihan vierekkäin. Noosa National Parkissa Christoph innostui uimaan, mutta minä pysyttelin visusti varjossa puiden alla :)
Palattuamme hotellille suuntasimme allasalueelle. Siellä pulikoimme uima-altaassa ja istuimme porealtaassa. Ja sitten menimme vihdoin sinne saunaan! Sauna oli kunnollinen; siellä oli tarpeeksi kuuma ja kiukaalle sai heittää vettä. Koko allasalue oli ihan tyhjä joten saunoin suosiolla suomalaisittain! Saunominen oli NIIN IHANAA!!! Olin odottanut sitä siitä asti kun olin varannut hotellin, ja kyllä se olikin reissun kohokohta, sillä saunominen on täällä päin maailmaa niin harvinaista ylellisyyttä.
Rentouttavan saunahetken jälkeen suuntasimme Noosa Headsin pääkadulle, Hastings Streetille. Yritimme löytää jonkun kivan ravintolan, mutta kello oli jo yli yhdeksän ja melkein kaikki paikat olivat jo kiinni! Poukkoilimme varmaan tunnin kunnes lopulta päädyimme Rococo-nimiseen ravintolaan. Paikka oli aika kallis mutta näytti tosi tunnelmalliselta. Siellä oli valkoista flyygeliä soittava herrasmies joka kieltämättä teki paikan aika romanttiseksi. Oli jo tosi nälkä ja tilasin kalaa pestopastan ja aurinkokuivattujen tomaattien kera. Kun 36 dollaria maksanut annokseni saapui pöytään oli kyllä naurussa (ja itkussa) pidättelemistä. Eka ajatukseni oli, että onpa pieni annos. Toinen ajatukseni oli: missä hitossa se pasta on? Lautasella oli ehkä kahdeksan sentin kokoinen pala kalaa ja muutama aurinkokuivattu tomaatti. Kalapalan alle oli sitten piilotettu muutama spagetti. Oli kyllä "hienoin" ravintola missä olen ikinä syönyt. Syötiin ruoat noin viidessä minuutissa. Ei voinut muuta kuin nauraa, mutta samalla maha kurni kauheasti. Löydettiin sitten lohdutukseksi jäätelöpaikka, ja täytettiin mahamme terveellisesti jäätelöllä. Ei olisi varmaan edes ollut varaa muuhun tuon Rococo-ravintolan jälkeen :D
Hotellihuoneessa nukutun yön jälkeen menimme vielä uimaan ja saunaan ennen check-outia. Oli pakko ottaa saunasta kaikki irti kun kerran sellaiseen pääsi!
Söimme aamupalaa kahvilassa Hastings Streetillä, ja sitten rupesimme ajamaan takaisin kotiin päin. Valitettavasti Christoph joutui lähtemään työmatkalle sunnuntaina, joten matka loppui hieman lyhyeen. Mutta muuten oli tosi kiva viikonloppu!
Viime viikonloppuna Christoph tuli käymään kotona, sillä työmaalla oli satanut niin paljon, ettei porauksia pystytty aloittamaan. Pikavisiitin jälkeen hän palasi takaisin työmaalle, ja täällä taas odotetaan miestä kotiin.
