Kevät Ausseissa on ollut melko yksinäinen. Christoph lähti työmaalle pohjoiseen elokuun lopussa, ja on käynyt kotona vain neljä kertaa sen jälkeen.
Christoph joutuu työnsä takia matkustamaan aika paljon. Yleensä hän on poissa vain muutaman päivän tai korkeitaan pari viikkoa. Tämä työpesti onkin sitten kestänyt harvinaisen kauan.
Rankaksi yksinäisyyden tekee se, että olen nyt täällä maailman toisella puolen ihan yksin ja ikävöin sekä Christophia että kaikkia Suomessa. Onneksi on löytynyt muutamia kivoja suomalaisia kavereita Brisbanesta, että ei tarvitse kokoajan ihan yksin olla.
Välillä tuntuu kyllä tosi rankalta se, että olen tullut tänne Australiaan jotta voisimme olla yhdessä, mutta sitten Christoph joutuu työnsä takia lähtemään pois. Ei Christoph itsekään tästä tilanteesta pidä.
Muuten arki menee normaalisti töiden parissa. Onneksi on tuo työ, tulisin kyllä ihan hulluksi jos vain odottelisin Christophia kotona päivät pitkät. Joogassa olen yrittänyt käydä vähintään kerran viikossa ja tanssitunneillakin silloin tällöin.
Eli elämä rullaa eteenpäin täällä kuumuudessa ja Christophin työpestinkin pitäisi toivottavasti pian loppua.
Saan aina hyvät naurut kun Christoph tulee kotiin, sillä hän näyttää ihan joltain lumimieheltä! Ekan kerran kun hän tuli käymään kotona nauroin ihan kippurassa varmaan kymmenen minuuttia — kun hän ei ollut ajanut partaansa tai kammannut hiuksiaan moneen viikkoon. Ja miksi sitä pitäisikään kun on jossain keskellä ei mitään porailemassa reikiä...
Christophin kaksoisolento Joaquin Phoenix. En viitsi laittaa Christophin kuvaa koska tikahtuisitte nauruun :D
