Joulukuun 14. päivä lentoni lähti Gold Coastista Tokioon. Koska kyseessä oli halpalentoyhtiö lennon hintaan ei kuulunut mitään ylimääräistä (esim. viihdettä, ruokaa, peittoja) vaan niistä sai maksaa erikseen. Lento kesti yhdeksän tuntia ja oli niin tylsä. Ostin matkalla lounaan, mutta viihdeyksiköt loppuivat kesken. Sain onneksi lainata vieressä istuvan mukavan japanilaismiehen läppäriä, jolta sitten katselin Family Guyta.
Lentoni saapui Tokioon seitsemän maissa. Otin Naritan lentokentältä junan hotellille. Onneksi olin saanut lainata kaveriltani Lonely Planetin Tokio-oppaan, johon kuului myös metrokartta, muuten olisin varmasti ollu aika eksyksissä. Metroverkko on tosi iso ja ilman sen tuntemista voi varmasti eksyä. Vaikeinta on ehkä kuitenkin oikean uloskäynnin löytäminen. Metroasemat ovat valtavia ja niissä voi olla jopa 15 eri uloskäyntiä! Muutaman päivän matkustamisella ja metrokarttaan tutustumisella opin kyllä aika hyvin useimmat metrolinjat. Metrolinjat on värikoodattu ja kaikilla asemilla on selkeät englanninkieliset opastuskyltit. Metroja tulee muutaman minuutin välein. Joudun vaihtamaan metroa kaksi kertaa päästääkseni hotellille. Olin hotellilla vasta myöhään illalla ja väsyneenä matkustelusta meninkin suoraan nukkumaan.
Ensimmäisenä päivänä Tokiossa tutustuin Uenon kaupunginosaan. Siellä oli ihana puisto jossa ihailin upeita syysvärejä puissa ja nautin rauhallisuudesta. Tokiossa oli aurinkoinen ja kirpeä talvi-ilma, asteita oli noin +10. Uenon puistossa oli myös eläintarha jossa kävin katselemassa.
Lounaan jälkeen kävelin vielä Uenon tunnetulla shoppailukadulla, Ameya Yokocholla, ihmettelemässä.
Illalla olin sen verran väsynyt etten jaksanut lähteä minnekään, ja kävin vain kävelemässä hotellin lähialueella. Hotellini sijaitsi Shinjukussa. Shinjuku on yksi Tokion vilkkaimmista niin sanotuista erillisalueista. Tokiossa on 23 erillisaluetta, jotka ovat kaikki kuin omat pienet kaupunkinsa.
Toisena päivänä Tokiossa lähdin aamulla Tsukijin kalamarkkinoille, joka on kuulemma Tokion hienoin nähtävyys. Saavuin kalamarkkinoille noin kahdeksalta aamulla. Kalamarkkinat levittäytyvät valtavalle alueelle, mutta saapuessani sinne siellä ei näkynyt mitään kiinnostavaa. Viideltä aamulla on kuulemma kovin meno, mutta se olisi ollut vähän liian aikaista minulle :) Lähdin sitten sieltä melkein heti takaisin Shinjukuun. Shinjukussa söin aamupalaa ja lähdin tutustumaan Tokyo Metropolitan Government Offices -rakennukseen. Hallintorakennuksessa on kaksi observatoriota 45. kerroksessa, joihin saa mennä ilmaiseksi katselemaan näkymiä. Observatoriosta näkyi niin pitkälle kuin silmä kantoi! Tulessani takaisin maanpinnalle, sain vielä yksityisen opaskierroksen rakennuksessa.
Sitten jatkoin matkaani Koishikawa Korakuen -puutarhaan, joka oli niin kaunis. Kaikki puistot ja puutarhat olivat kyllä minun mieleen. Tässä puutarhassa oli hienoja viheralueita, lammikoita ja pieniä siltoja.
Illalla lähdin tutustumaan Shibuyaan, joka oli varmaan lempipaikkani koko Tokiossa. Täällä on muun muassa yksi maaliman isoimmista risteyksistä. Shibuyan erillisalue on tunnettu erityisesti nuorison shoppailu- ja biletysalueena.
Shibuyasta otin mukaan hotellille take away sushit, jotka olivat uskomattoman hyviä. Kala oli niin tuoretta, että se vain suli suussa, ja muutenkin makuelämystä ei pysty edes vertaamaan muissa maissa syömiini susheihin.
Kolmantena päivänä tutustuin Harajukuun, joka on tunnettu vaatekaupoistaan ja ihmeellisesti pukeutuneista teineistään. En nähnyt hirveästi outoa pukeutumista, luulen että tälläistä näkee enemmän viikonloppuisin. Ja kylmäkin oli... Harajukussa söin ramen-nuudeleita, jotka olivat sanoinkuvaamattoman hyviä. Sushit ja ramenit olivat lemppariruokiani Japanissa, ja niitä tulikin syötyä vähän liikaa :)
Illalla menin taas ihmettelemään Shinjukun valotauluja, jotka saivat ihan sanattomaksi.
Viimeisenä päivänä aloitin Imperial Palace Gardensista, eli palatsipuutarhasta. Palatsi on niin suojattu muureilla, että siitä ei nähty vilaustakaan, mutta ympäröivä puutarha on näky itsessään.
Palatsilta otin metron Asakusan erillisalueeseen, joka on tunnettu temppeleistään ja pyhätöistään. Samalla alueella pystyy näkemään Japanin molempien isoimpien uskontojen (buddhalaisuus ja shintolaisuus) pyhiä rakennuksia.
Asakussa kävin myös opaskirjani suosittelemassa ravintolassa. Paikka oli myös paikallisten suosima - jouduin jonottamaan pöytää melkein tunnin! Paikka oli tunnelmallinen, siellä istuttiin lattialla matalien pöytien ääressä. Mutta ruoka ei ollut minun makuun. Paikassa paistettiin pöydän keskellä olevalla levyllä japanilaistyylinen pannukakku/munakas, joka maistui mielestäni vain inkiväärille. Jälkkäriksi otin etikassa lilluvia hyytelönuudeleita, jotka olivat vielä järkyttävämmän makuisia :D
Asakusasta otin laivan Sumida-jokea pitkin. Jokiristeilyllä alitimme kymmeniä hienoja siltoja.
Risteily päättyi Hinoden satamaan, ja sieltä suunnistin lähimmälle metroasemalle, josta otin metron Odaibaan. Odaiba on keinotekoinen saari Tokion edustalla. Metro joka sinne menee ajaa ilman kuljettajaa, mikä oli ihan kiinnostava kokemus. Odaiba on lähinnä shoppailualue.
Tokio oli aivan mahtava paikka. Ihmiset pysyttelevät omissa oloissaan eikä tarvitse ikinä tuntea itseään turvattomaksi. En ollut ennen matkustellut yksin uuteen paikkaan, mutta nyt suosittelisin sitä lämpimästi kaikille. Yksin mennessä saa tosi paljon aikaiseksi, kun saa tehdä mitä lystää ja syödä ja levätä silloin kuin haluaa :) Onhan yhdessä matkustelu ihanaa kun saa jakaa kokemuksensa, mutta suosittelen kaikkia kokeilemaan yksin matkustamista edes kerran.
