Olen jo kauan
unelmoinut revontulien näkemisestä. Tänä vuonna päätin tehdä unelmistani totta
ja rupesin hakemaan netistä tietoa, että missä näitä ihmeellisiä, taivaalla
tanssivia valoja pystyy näkemään. Selvisi, että yksi parhaista paikoista nähdä revontulet
on Pohjois-Norjassa sijaitseva Tromsø, tai suomalaisittain Tromssa. Luin
kaupungista hieman enemmän ja se vaikutti tosi hienolta paikalta joten ostin
lennot sinne. Finnair Plus -asiakkaille oli hyvät alet vuoden alussa ja löysin
suorat lennot Tromssaan hintaan 149 €. Kävikin tosi hyvä tuuri, sillä reitti
Helsingin ja Tromssan välille oli vasta juuri avattu. FlyBen lentämä reitti oli alkuvuoden
kokeilu joka loppui 28.3.
Rooman reissun jälkeen tajusin vielä paremmin, että paikallisten tapaaminen on parasta
matkustamisessa. Olen jo yli vuoden ollut jäsenenä CouchSurfing-sivustolla, jonka kautta pystyy tapaamaan
ihmisiä ympäri maailman. En tosin ole juurikaan käyttänyt sivustoa ja
kirjautunut sisään ehkä pari kertaa tuon vuoden aikana. Roomasta palattuani
aloinkin olemaan paljon aktiivisempi sivustolla ja helmikuun alussa kutsuin
ensimmäisen sohvasurffaajan luokseni. Olin kuullut pelkkää hyvää kyseisestä
sivustosta ja nyt voinkin sanoa että
kaikki meni tosi hyvin. On aina niin mahtavaa oppia uusista kulttuureista ja
CouchSurfing-sivuston avulla voi reissata ympäri maailmaa omassa olohuoneessaan
:) Norjan reissua varten lähetin itsekin kymmenisen CouchSurfing-pyyntöä ja
eräs pariskunta lupasi minulle yösijan kahdeksi ensimmäiseksi yöksi. Sen
jälkeen heille oli tulossa toinen sohvasurffaaja joten kaksi viimeistä yötä
asuin sitten hotellissa.
Lähdin matkaan myöhään maanantai-iltana ja Tromssaan saavuin yhdeksän jälkeen. Olin saanut tarkat ohjeet miten pääsen majoitukseen ja otin bussin lentokentältä Tromssan keskustaan. Oli aika hassu tunne olla uudessa kaupungissa ja soittaa jonkun tuntemattoman ovikelloa. Mutta heti oven auettua tuntui ihan luontevalta olla siellä. Norjalainen pariskunta otti minut tosi lämpimästi vastaan. Juttelimme puoleenyöhön asti ja söimme ranskiksia. Sain tosi mukavan oman sängyn talon yläkerrasta.
Lähdin matkaan myöhään maanantai-iltana ja Tromssaan saavuin yhdeksän jälkeen. Olin saanut tarkat ohjeet miten pääsen majoitukseen ja otin bussin lentokentältä Tromssan keskustaan. Oli aika hassu tunne olla uudessa kaupungissa ja soittaa jonkun tuntemattoman ovikelloa. Mutta heti oven auettua tuntui ihan luontevalta olla siellä. Norjalainen pariskunta otti minut tosi lämpimästi vastaan. Juttelimme puoleenyöhön asti ja söimme ranskiksia. Sain tosi mukavan oman sängyn talon yläkerrasta.
Kaksi ensimmäistä yötä nukuin tässä mukavassa sängyssä.
Ensimmäisenä päivänä lähdin tutustumaan Tromssan keskustaan. Kaupunki on tosi pieni ja keskustan alue tuli käytyä nopeasti läpi. Noin 70 000 asukkaan kaupunkia ympäröi upeat vuoret.
Perillä Rundvannet-alueella.
Alueelta oli hyvät näkymät Tromssaan!
Ensimmäiset näkymät Tromssan pääkadusta.
Kaupunki on täynnä suloisia, värikkäitä taloja.
Kaupunki sijaitsee saarella, jota ympäröi sininen vesi ja uskomattomat vuoret.
Ihanan raikas ilma!
Tromssan moderni kirjastorakennus.
Sisällä oli hauska kirjaston muotoinen piparkakkutalo :)
Kaupatkin olivat värikkäitä.
Pääkadun karkkikauppa.
Roald Amundsen, Etelänavan valloittaja.
Valtava lumiveistos.
Torilla sijatsevasta rekasta myytiin kaikenlaisia mereneläviä.
Torilla komeilee myös Fangstmonument-patsas.
Tässä tunnelmallisessa talossa sijaitsee Perspektivet-museo. Museossa oli kahden kuuluisan italialaisen valokuvaajan näyttely. Museoon on ilmainen sisäänpääsy.
Museo oli sisältäkin hieno ja näyttely tosi kiinnostava.
Aunegården ulkopuolelta.
Vår Frue domkirke, vanha katolilainen kirkko Tromssan keskustassa.
Hauska talo Tromssan keskustassa.
Lisää kiinnostavia rakennuksia...
Paikallista katutaidetta.
Tromssan kasvitieteellinen puutarha. Siellä ei ole mitään nähtävää talvisin! :)
Turisti-infossa sain vinkin Rundvannetin lähellä sijaitsevasta alueesta, mistä on hienot näkymät Tromssaan. Otin sitten bussin sinne ja kävelin ympäri kaunista aluetta ja katselin hienoja maisemia. Vuorelta suunnistin takaisin keskustaan ja menin kirjastoon istuskelemaan loppuillaksi.
Bussia odottelemassa...
Näkymät bussipysäkiltä.
Hiihto on suosittua Norjassa.
Hiihto sujuu koirankin kanssa.
Muuten paikka oli melko karu paljaine puineen.
Matkalla takaisin Tromssaan.
Loppuillan ohjelma :)
Päivällisen hain Coop-nimisestä ruokakaupasta. Coopissa on salaattipiste jonka antimista voi koostaa haluamansa salaatin ja se maksetaan painon mukaan. Salaattibaari on monipuolinen ja halpa vaihtoehto Norjan sairaalloisen kalliille ravintoloille.
Turisti-infossa oli vinkki myös toisesta bussista joka veisi Ersfjordsbotn-nimiselle vuonolle. Paikka kuulosti mahtavalta joten lähdin sinne seuraavana päivänä. Otin ensin bussin 42 Eidkjoseniin ja sieltä bussin 425 Ersfjordsbotniin. Bussissa ei ollut muita ja kun pääsin päättärille ystävällinen bussikuski totesi että siinä on Ersfjordsbotn. Astuessani ulos bussista minua ympäröi upeat vuoret ja syvä hiljaisuus. Alueella oli pieniä mökkejä mutta ihmisiä ei näkynyt missään. Kuljeskelin ihailemassa upeaa vuonoa vain lokkien kirkunta seuranani.
Turisti-infossa oli vinkki myös toisesta bussista joka veisi Ersfjordsbotn-nimiselle vuonolle. Paikka kuulosti mahtavalta joten lähdin sinne seuraavana päivänä. Otin ensin bussin 42 Eidkjoseniin ja sieltä bussin 425 Ersfjordsbotniin. Bussissa ei ollut muita ja kun pääsin päättärille ystävällinen bussikuski totesi että siinä on Ersfjordsbotn. Astuessani ulos bussista minua ympäröi upeat vuoret ja syvä hiljaisuus. Alueella oli pieniä mökkejä mutta ihmisiä ei näkynyt missään. Kuljeskelin ihailemassa upeaa vuonoa vain lokkien kirkunta seuranani.
Astuttuani ulos bussista minua oli vastassa tällaiset maisemat.
Vain lokit olivat seuranani.
Maisemat olivat ihan mielettömät.
Ja vesi oli ihan kirkasta!
Täällä voisi vaikka kuvata lähdevesimainoksen :)
Maasta löytyi kaikenlaista mielenkiintoista...
Hauskoja postilaatikoita!
Ah, on tämä maapallomme vain niin kaunis!
Leviä ja simpukoita oli niin paljon joka puolella, että niistä olisi nälän yllättäessä vaikka voinut koostaa itselleen aterian ;)
Bussia takaisin Eidkjoseniin ei näkynyt joten rupesin kävelemään takaisin päin. Noin tunnin kävelymatkan jälkeen tajusin, että Eidkjosen olikin vähän kauempana kuin muistin. Käveleminen väsytti ja varpaita paleli joten päätin liftata. Ensimmäinen auto pysähtyi ja sain kyydin ihastuttavalta vanhalta pariskunnalta lähemmäksi Tromssaa. Sieltä pystyin sitten ottamaan bussin takaisin keskustaan. Menin takaisin majoitukseeni, hain kamppeeni ja jätin mahtaville CouchSurfing-isännilleni pienen tuliaisen ja tervehdyksen vieraskirjaan.
Talolta menin taas turisti-infoon aikeinani varata kaupungista ulos suuntaava revontuliretki. Turisti-infossa tapasin kuitenkin pari saksalaista reissaajaa, jotka sanoivat nähneensä revontulet Tromssassa edellisenä yönä. He suosittelivat menemään Verden-nimiselle vuorelle joka on tarpeeksi kaukana keskustan valosaasteesta. En siis varannut kallista revontuliretkeä vaan checkasin sisään hotelliini ja menin lepäämään ennen ihan omaa revontuliretkeäni :) Tromssassa ei ole hostelleja joten jouduin menemään hotelliin. Halvin hotelli jonka löysin oli AMI Hotel ja se maksoi 640 NOK eli noin 80 euroa yöltä. Huoneessa ei ollut omaa kylpyhuonetta mutta aamupala sentään kuului hintaan :)
Norjalla on maine kalliina maana, joten olin varautunut siihen, että siellä menisi paljon rahaa. En kuitenkaan osannut odottaa, että se on ihan niin kallis. Esimerkiksi ruoan ja julkisen liikenteen hinnat ovat kaksin- tai jopa kolminkertaisia Suomeen verrattuna. Hotellissa oli onneksi keittiö jossa vieraat saivat valmistaa omia aterioitaan. En tavannut hotellilla ketään joka olisi syönyt ravintoloissa, kun kaupastakin ostettu ruoka oli ihan tarpeeksi kallista! Ja vaikka Aunegårdenin kalakeitto oli herkullinen, niin on minun itsekin tekemä ruoka :)
Illalla suuntasin sitten kohti saksalaisten reissaajien suosittelemaa Verden-vuorta. Jäin pois bussista vuoren juurella ja rämmin sitten läpi pimeiden pusikoiden kohti vuoren huippua. Huipulla tapasin kaksi ranskalaista miestä jotka telttailivat vuoren huipulla! Toinen heistä oli liftannut Ranskasta asti Pohjois-Norjaan ja hän sanoi, että Norja on helpoin maa ikinä liftata. Sain kyllä saman käsityksen, kun ensimmäinen auto jolle itse vilkutin pysähtyi. Ranskalaiset olivat tehneet nuotion vuoren huipulle ja siinä aika meni sitten jutellessa ja lämmitellessä. Onneksi vuoren huipulla oli nuo ihmiset, olisi muuten ollut todella tylsää istua siellä yksin odotellen revontulia, jotka eivät sitten ikinä ilmestyneet huonon sään takia. Parin tunnin jutustelun jälkeen laskeuduin takaisin vuoren juurelle ja otin bussin hotellille. Ei haitannut, että revontulet jäivät sinä yönä näkemättä kun olin tavannut niin hauskoja ihmisiä!
Norjalla on maine kalliina maana, joten olin varautunut siihen, että siellä menisi paljon rahaa. En kuitenkaan osannut odottaa, että se on ihan niin kallis. Esimerkiksi ruoan ja julkisen liikenteen hinnat ovat kaksin- tai jopa kolminkertaisia Suomeen verrattuna. Hotellissa oli onneksi keittiö jossa vieraat saivat valmistaa omia aterioitaan. En tavannut hotellilla ketään joka olisi syönyt ravintoloissa, kun kaupastakin ostettu ruoka oli ihan tarpeeksi kallista! Ja vaikka Aunegårdenin kalakeitto oli herkullinen, niin on minun itsekin tekemä ruoka :)
Illalla suuntasin sitten kohti saksalaisten reissaajien suosittelemaa Verden-vuorta. Jäin pois bussista vuoren juurella ja rämmin sitten läpi pimeiden pusikoiden kohti vuoren huippua. Huipulla tapasin kaksi ranskalaista miestä jotka telttailivat vuoren huipulla! Toinen heistä oli liftannut Ranskasta asti Pohjois-Norjaan ja hän sanoi, että Norja on helpoin maa ikinä liftata. Sain kyllä saman käsityksen, kun ensimmäinen auto jolle itse vilkutin pysähtyi. Ranskalaiset olivat tehneet nuotion vuoren huipulle ja siinä aika meni sitten jutellessa ja lämmitellessä. Onneksi vuoren huipulla oli nuo ihmiset, olisi muuten ollut todella tylsää istua siellä yksin odotellen revontulia, jotka eivät sitten ikinä ilmestyneet huonon sään takia. Parin tunnin jutustelun jälkeen laskeuduin takaisin vuoren juurelle ja otin bussin hotellille. Ei haitannut, että revontulet jäivät sinä yönä näkemättä kun olin tavannut niin hauskoja ihmisiä!
Torstaille luvattiin kirkasta säätä ja korkeaa revontulien mahdollisuutta. Varasin siis illaksi revontuliretken. Mutta ennen sitä lähdin tutustumaan Tromsdaleniin, Tromssan saaren itäpuolella sijaitsevaan laaksoon.
Maisemat Tromssan ja Tromsdalenin väliseltä sillalta. Tromssan keskustasta Tromsdaleniin on parinkymmenen minuutin kävelymatka.
Otin hiihtohissin ylös Mount Storsteinen -tunturille. Hiihtohissi vie 421 metrin korkeuteen ja maksaa 140 NOK.
Ylhäällä oli hienot maisemat!
Ylhäältä löytyy myös Fjellstua Café.
Täältä näkyy koko kaupunki!
Tromssan ja Trosdalenin välinen silta.
Lunta silmänkantamattomiin...
Kävi tuuri, sillä edelliset päivät olivat melko harmaita, mutta nyt sää oli mitä mainion ja maisemat sen mukaiset.
Takaisin maan pinnalla.
Seuraavaksi menin Ishavskatedralen-kirkkoon, joka on yksi Tromssan kuuluisimmista nähtävyyksistä. En ollut niin vaikuttunut kirkosta. Se nyt oli... noh, kirkko.
Kirkkoon oli neljänkymmenen kruunun sisäänpääsymaksu. Kaikesta norjalaiset näköjään rahastavat :)
Kirkko oli paljon hienompi ulkopuolelta.
Kultainen auringonlasku :)
Seitsemän jälkeen illalla revontuliretki lähti Tromssasta. Tromssassa on kymmenittäin yrityksiä jotka järjestävät revontuliretkiä, hinnat vain ovat todella suolaisia. Olin kuitenkin tullut Tromssaan lähinnä revontulien takia, joten halusin kasvattaa mahdollisuuksiani nähdä ne osallistumalla retkelle. Kyseiset yritykset selvittävät etukäteen, missä on eniten revontuliaktiviteettia ja suuntaavaat sinne. Retkiä kutsutaankin usein nimellä revontulien metsästys. Minä osallistuin Tromsø Friluftsenterin järjestämälle retkelle ja se maksoi 880 NOK eli reilut sata euroa. Retkellä oli noin 20 osallistujaa. Bussi ajoi vajaan tunnin matkan päähään Kvaløyalle. Kun bussi pääsi ulos kaupungin valosaasteesta, pystyi jo näkemään himmeitä revontulia. Kun pääsimme perille, meitä oli vastassa opas sekä upeat revontulet :) Alueella oli myös laavu johon meidät kutsuttiin sisälle mutta kaikki olivat niin haltioituneita revontulista että kutsu meni ihan kuuroille korville :D Opas auttoi ihmisiä säätämään kameroihin parhaat mahdolliset asetukset revontulien kuvaamista varten. Sisällä laavussa leimusi tuli ja sinne oli mukava mennä lämmittelemään aika ajoin. Kun menin ensimmäisen kerran sisälle, yksi työntekijöistä tuli vähän ajan päästä sanomaan, että nyt näkyy hieno revontuli joten kaikki laavussa sisällä olijat ryntäsivät ulos katsomaan koko taivaan halki tanssivaa vihreää muotoa. Ilta meni sitten vuorotellen ulkona revontulia ihastellen ja laavussa jäätyneitä varpaita lämmitellen. Laavussa oli myös tarjolla lämmintä mehua, teetä, kahvia, piparkakkuja, suklaakakkua ja vaahtokarkkeja grillattavaksi. Kymmenen aikoihin oli hienoin show kun koko taivas täyttyi toinen toistaan suuremmista revontulista. Minä vain makasin lumessa ja katselin taivasta suu auki. En tule ikinä unohtamaan sitä näkyä. Jäätyneet varpaat ja kaikki muut huolet unohtuivat sillä hetkellä. Sanotaan, että revontulien näkeminen on lähinnä tuurista kiinni ja silloin tunsin kyllä olevani maailman onnekkain ihminen.
Tiedättekö ne neonvihreät loistetikut joita laivan diskossa laitetaan drinkkeihin? Revontulet näyttävät siltä, että joku avaa sellaisen, kaataa sisällön atmosfääriin ja maalaa sillä taivaalle abstrakteja kuvia. Kameran linssi näkee revontulet eri tavalla, kun valokuvaan pirtyy kirkkaita vihreitä ja pinkkejä muotoja. Sekä ihmissilmän että kameran linssin revontulet ovat todella upeita, vain erilaisia. Puolenyön maissa bussi täynnä onnellisia ihmisiä suuntasi takaisin Tromssaan. Hotellille saavuttuani menin keittiöön tekemään hieman syötävää ja törmäsin hotellin oleskelutilassa toiseen hotellivieraaseen. Rupesimme juttelemaan ja yhtäkkiä tajusimme, että kello on puoli kolme yöllä joten oli aika suunnata nukkumaan.
Laavu, jossa sai lämmitellä heti kun malttoi mennä sisälle.
Tässä kuvassa revontulet näyttävät suunnilleen siltä, miten minun silmäni ne näkevät. Väri on sellainen vaalea turkoosi.
Koko taivas oli täynnä aivan upeita värejä ja muotoja.
Välillä revontulet muodostivat ryhdikkäitä rivejä.
Välillä ne tanssivat villimmin.
Vielä viimeinen kuva ennen bussiin kiirehtimistä.
Tiedättekö ne neonvihreät loistetikut joita laivan diskossa laitetaan drinkkeihin? Revontulet näyttävät siltä, että joku avaa sellaisen, kaataa sisällön atmosfääriin ja maalaa sillä taivaalle abstrakteja kuvia. Kameran linssi näkee revontulet eri tavalla, kun valokuvaan pirtyy kirkkaita vihreitä ja pinkkejä muotoja. Sekä ihmissilmän että kameran linssin revontulet ovat todella upeita, vain erilaisia. Puolenyön maissa bussi täynnä onnellisia ihmisiä suuntasi takaisin Tromssaan. Hotellille saavuttuani menin keittiöön tekemään hieman syötävää ja törmäsin hotellin oleskelutilassa toiseen hotellivieraaseen. Rupesimme juttelemaan ja yhtäkkiä tajusimme, että kello on puoli kolme yöllä joten oli aika suunnata nukkumaan.
Olin niin innostunut revontulista että nukuin tosi huonosti. Suuntasin aamupalalle puoli kahdeksan maissa ja sen jälkeen menin takaisin nukkumaan puoleenpäivään asti, jolloin oli check out. Tapasin hotellin oleskelutilassa toisen vieraan ja taas kului pari tuntia reissukertomuksia vaihdellen. Matkoilla tapaan usein samanhenkisiä, matkustamista rakastavia ihmisiä ja on mahtavaa miten voi jutella luontevasti uusien ihmisten kanssa siitä, missä on ollut ja minne menossa. Voi keskustella monta tuntia tuntemattoman henkilön kanssa ja sitten vasta tajuta kysyä heidän nimeään :)
Iltapäivällä lähdin vielä viimeisen kerran kiertelemään Tromssaa. Viimeisenä päivänä ilma oli paljon kylmempi ja kävelyn lomassa piipahdin aina jossain sisällä lämmittelemässä. Kävin muun muassa lasinpuhalluspajassa. Hotellin työntekijä oli suositellut, että kannattaa mennä Telegrafbuktaan katsomaan auringonlaskua. Kävelinkin sinne asti ja saavuin juuri kun aurinko oli laskemassa vastakkaisen rannan vuorten taakse. Olen iloinen, että sain kyseisen suosituksen, sillä näkymä oli aivan uskomaton. Rannalla oli kovin tuuli minkä olen ikinä kokenut ja lopulta tuuli kirjaimellisesti kuljetti minut pois rannalta...
Tuulessa kylmettyneet sormet ja kasvot eivät haitanneet, koska olin saanut kokea niin upean näyn. Minulla oli kuitenkin sen verran kylmä, että otin bussin takaisin hotellille. Hotellilla tapasin edellisen yön juttukaverin ja hänen siskonsa. Loppuilta menikin leppoisasti heidän kanssaan jutellessa, kunnes oli aika suunnata lentokentälle. En ehtinyt syödä joten kävin taas Coopissa ostamassa salaatin mukaan lentokentälle.
Lentokentällä istuessani katselin kamerasta kuviani enkä voinut uskoa mitä kaikkea olin saanut kokea niin lyhyessä ajassa. Kuvia katsellessa saattoi suustani kuulua usea onnen huokaus.
Kiitos Norja.
Telegrafbuktan auringonlasku.
Varsinainen naparetki!!! :D
Lentokentällä istuessani katselin kamerasta kuviani enkä voinut uskoa mitä kaikkea olin saanut kokea niin lyhyessä ajassa. Kuvia katsellessa saattoi suustani kuulua usea onnen huokaus.
Kiitos Norja.
