Kuulumiset

Hiphei! Blogin puolella on ollut ihan kuollutta viimeiset puoli vuotta mutta elossa ollaan! Viime aikoina onkin tapahtunut kaikkea kivaa ja kirjoittaminen on jäänyt vähemmälle. Paljon muutoksiakin on elämässäni tapahtunut. Mutta aloitetaanpa ihan alusta!

Kun pari vuotta sitten hain Brisbanesta töitä, päätin hakea vain sellaisia paikkoja jotka ovat suhteellisen lähellä kotia. Newsteadista löytyi kivalta vaikuttava työ, mutta haastattelussa selvisi, että paikan omistajilla oli toinenkin yritys jossa tulisin työskentelemään kolme päivää viikossa, hakemassani paikassa vain kaksi päivää viikossa. Tässä vaiheessa olin jo hakenut niin kauan töitä, että tiesin ettei minulla ole valinnanvaraa ja otin paikan vastaan. Toinen yritys olikin sitten tosi kaukana ja työmatkoihin turhautui lähes kolme tuntia päivässä. Onneksi pääsin joka toinen päivä siihen hakemaani paikkaan joka mukavasti katkaisi nuo pitkät päivät. Tämä paikka oli myös työtehtäviltään ja työympäristöltään paljon mukavampi.

Viime vuoden maaliskuussa saimme kuulla, että tämä mukavampi ja lähempänä oleva paikka myytäisin ja monet joutuivat lähtemään, minä mukaan lukien. Toisessa yrityksessä oli edelleen samat omistajat joten sinne sain jäädä. Työpäiväni nostettiin neljään viikossa. Tein siis entistä vähemmän töitä mutta käytin entistä enemmän aikaa ja rahaa työmatkoihin. Australiassa on viime aikoina ollut niin heikko työtilanne että uutta työtä oli varsinkaan maahanmuuttajana turha toivoa. Pitkät päivät alkoivat väsyttämään ja lisäksi työpaikalla alkoi olla niin tulehtunut ilmapiiri, että se vaikutti jo terveyteeni. Viime vuosi oli siis erittäin rankka ja päätinkin lähteä Suomeen vähäksi aikaa latailemaan akkuja. Suomessa on ollut niin kivaa, että täällä ollaan edelleen!

Christoph oli lähes puolet viime vuodesta työmatkoilla joten jouduin olemaan paljon yksin. Tämäkin vaikutti siihen, että tuntui oikealta lähteä Suomeen. Tänä vuonna Christoph ei sitten ole joutunut kertaakaan työmatkalle, tyypillistä. Muuten viime vuosi oli varmaan suhteemme paras ja tuntuikin surulliselta, että joutuisimme taas olemaan erossa. Monet ovat ihmetelleet, miten näin kaukainen suhde voi kestää, mutta aikahan sen vain voi näyttää :)

Koska halusin jäädä Suomeen pidemmäksi aikaa, päätin hakea täältä töitä. Työn hakeminen oli niin paljon helpompaa kuin Australiassa. Oli ihana huomata, että oikeasti osaan hommani mutta samalla tylsä havahtua siihen tosiasiaan, että maaanmuuttajia syrjitään kovasti Australian työmarkkinoilla, kun sadoista lähetetyistä hakemuksista pääsee vain muutamaan haastatteluun ja niistäkään ei irtoa töitä. Suomessa lähetin parin kuukauden aikana reilut kolmekymmentä hakemusta ja sain yli kymmenen haastattelupyyntöä! Helmikuun alussa aloitin henkilöstövuokrausyrityksen kautta suuren kauppaketjun graafisena suunnittelijana.

Työpaikka on varmasti kivoin missä olen ikinä ollut ja sinne on mukava mennä joka aamu :) Työkaverit ovat ihania, asiansa osaavia ammattilaisia.Terveisiä vain jos joku heistä sattuu tänne blogin puolelle eksymään :) Paikan piti olla vain muutaman kuukauden sijaisuus mutta sopimusta on jatkettu jo pari kertaa ja mielelläni olen siellä jatkanut.

Alkuvuosi on ollut ihan mieletön ja kaikkea kivaa on ehtinyt tapahtua kuten alta näkyy.

JOULUKUU

Saavuin Suomeen joulukuun alussa ja ensimmäisenä oli tietenkin vuorossa kaikkien kavereiden tapaaminen joita en ollut nähnyt lähes vuoteen. Heti ensimmäisenä viikonloppuna oli vuorossa pikkujoulujuhla Inan luona.

Ihmettelin ja ihastelin myös lumista kotikaupunkiani.

Välipäivinä kävin siskon luona Ruotsissa ja uudeksi vuodeksi palasin taas Suomeen. Valamastani tinasta syntyi muun muassa delfiini.

TAMMIKUU

Tammikuussa vietettiin Annan 30-vuotisjuhlia, joissa oli hattuteema. Oma Mikko Mallikas -hattu löytyi matkamessuilta :)

Kävin myös Tampereella tapaamassa Jenniä, johon tutustuin Australiassa.

Tammikuu oli ihan älyttömän pimeä, mutta kaupunkia valaisi muutaman päivän ajan hieno Lux Helsinki -tapahtuma.

HELMIKUU

Helmikuussa kävin kanadalaisen Meghan Currien joogaworkshopissa joka oli aivan uskomaton! Kuva: Satu Tuomela

MAALISKUU

Maaliskuussa maa oli edelleen ihan luminen mutta päivät olivat onneksi jo paljon valoisampia. Maaliskuussa sairastin myös elämäni pahimman vatsataudin, mutta siitä onneksi selvittiin!

HUHTIKUU

Huhtikuun alussa järjestettiin Kaapelitehtaalla Joogafestivaali. Ensimmäistä kertaa järjestetty tapahtuma oli tosi onnistunut. Viikonlopun aikana siellä sai kokeilla erilaisia tunteja niin paljon kuin ehti ja jaksoi. Kaikki tunnit joilla kävin olivat tosi hyviä! Ohjelmassa oli muun muassa ylösalaisin roikkumista Om Acrobatics -tunnilla ja viidenkymmenen ihmisen harlem shake Yoga Trance Dance -tunnilla. Paikalla oli myös monta mielenkiintoista näytteilleasettajaa. Kuva: Timo Kurvi

Lumi alkoi sulaa ja kukat kukkia! Kevät myös kaatoi minut sänkyyn flunssan kourissa.

Pari päivää ennen vappua järjestettiin työpaikalla naamiaiset. Kaikki olivat satsanneet asuihinsa ja järjestäjät olivat kehitelleet hauskoja leikkejä. Aivan mahtava ilta!

Vappuaattona piti tietenkin mennä keskustaan kertelemään. Keskustassa oli paljon ihmisiä ja ihana kevätaurinko :)

TOUKOKUU

Toukokuu oli ihan paras! Vappupäivänä olin Inan luona herkullisella brunssilla.

Seuraavana viikonloppuna vietettiin Marian vauvakemuja - hän sai juuri kaksoistytöt!

Helatorstain jälkeisenä viikonloppuna kävin amerikkalaisen Tiffany Cruikshankin workshopissa. Ihan loppu sen viikonlopun jälkeen mutta paljon uutta tuli opittua. Kuva: Jarno Härkönen

Toukokuussa jännitettiin myös jääkiekon maailmanmestaruuskisoja sekä Euroviisuja. Suomi ei kyllä menestynyt kummassakaan hirveän hyvin...

Luokkakokous! Paras ilta vuosiin :) Itse järkkäsin Inan ja Mariannan avustuksella kun kerran olin Helsingissä. Oli niin kivaa nähdä taas kaikki ja muistella menneitä. Vaikka kaikki on niin eri elämäntilanteissa, juttu kulkee kuin ennen vanhaan. Ihan huippu porukka!

 

Toukokuulle mahtui vielä omat synttärit joita vietin kavereiden kanssa luonani.

KESÄKUU

Kesäkuun alussa kävin Jennin kanssa Tallinnassa. Olin ensimmäistä kertaa oikein yötä kaupungissa. Oli kiva olla siellä vähän pitempään, niin tuli nähtyä muutakin kuiin satama ja vanhakaupunki. Yövyimme Sokos Hotel Virussa joka oli mielestäni oikein hyvä hotelli. Varsinkin aamiaisbuffetti oli valtava ja herkullinen :) Muuten reissu oli varsinainen kulttuurimatka kun sai todistaa suomalaisten juovan kaksin käsin viinaa puoli yhdeksältä aamulla ja örveltää kännissä loppupäivän virolaisten kiusana…

Juhannuksen vietin Inan mökillä Porkkalassa. Suomen saaristo on kyllä kesäisin aivan uskomaton: valoisat yöt, saunominen, uiminen kylmässä järvessä, grillaaminen, lempeä aurinko ja hiljaisuus.

Millaiselta on sitten tuntunut olla taas Suomessa? Todella oudolta lähes neljän ulkomailla vietetyn vuoden jälkeen! Tuntuu kuin kaikki olisi samanlaista mutta itse erilainen. Kun turisti omassa kotimaassaan. Vieläkin mietin päivittäin, että “vau, kaikki puhuvat suomea”. Tuntuu melkein unenomaiselta olla täällä. Osaan ihan eri tavalla arvostaa asioita kun olen nähnyt asiat ovat toisella puolella maailmaa. Parasta Suomessa on ollut vaihtelevat vuodenajat, puhdas ruoka ja tietenkin kaikki mahtavat ihmiset. Australiasta kaipaan ehkä sellaista huolettomuutta, mutta toisaalta on ihan superia että kaikki toimii.

Vähän katkeransuloinen olo on tietenkin ollut kun ehti olla Australiassa niin kauan, että siitä tuli toinen kotimaa. Aina kun olen matkustanut Suomen lomalta takaisin Australiaan, olen miettinyt lentokoneessa että mitä oikein olen tekemässä ja ensimmäiset viikot Australiassa olen ollut tosi surullinen. Nyt tullessani tännepäin mietin ihan samaa ja ensimmäiset viikot oli niin eksynyt olo. Mutta nopeasti olen kummassakin maassa aina tottunut arkirutiineihin.

Mitä tulevaisuus sitten tuo tullessan? En tiedä. Minusta on ihanaa, että en tiedä missä tulen olemaan ja mitä tekemään vuoden päästä. Tietenkin se on hieman pelottavaa mutta toisaalta on jännää mennä vain sinne minne elämä vie.

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Kuva: Ava

P.S. Olipa kivaa kirjoittaa blogia pitkästä aikaa. Kohta onkin tiedossa kesäloma ja mielenkiintoinen reissu josta voin kirjoittaa. Siihen asti ihanaa kesää kaikille :)

Kiirettä pitää

Nyt olen ollut töissä jo kuukauden ja aika on mennyt kuin siivillä! Vaikka aikaiset aamut eivät ole lemppareitani, niin kyllä tuo työnteko on niin paljon kivempaa kun kotona kyyhöttäminen :) Aloitin siis graafisena suunnittelijana kesäkuun puolessa välissä. Perheyrityksiä pyörittävät Wackerit omistavat moottoripyöräliikkeen Morgan & Wacker, sekä moottoripyörätarvikkeita maahantuovan yrityksen Motonational Accessories. 


Kolme päivää viikossa olen Motonationalissa. Toimisto sijaitsee Brisbanen pohjoispuolella. Sinne kestää noin puoli tuntia junalla keskustasta.


Toiset kaksi päivää olen siis Morgan & Wackerilla, joka sijaitsee lähempänä keskustaa, ja sinne pääsen 15 minuutissa junalla.


Oli hieman totuttelemista tuohon kahdessa eri paikassa työskentelemiseen, mutta nyt se menee jo ihan rutiinilla. On oikeastaan ihan hauskaa olla kahdessa eri työpaikassa. Työtehtävät vaihtelevat, eikä siis tarvitse istua saman tehtävän ääressä liian kauan. Kiirettä pitää ja kokoajan on paljon tekemistä. Mitäs moottoripyöräliikkeen graafinen suunnittelija sitten tekee? Tähän mennessä olen tehnyt muun muassa seuraavaa:


• uusien tuotteiden kuvaaminen, taustan poistaminen ja kuvien päivittäminen nettiin
• lehtimainoksien suunnittelu
• uuden tuotelogon suunnittelu
• hintalappujen tekeminen
• nettisivujen päivittäminen


Jos kiinnostaa mitä olen puuhannut, joitain juttuja löytyy Facebookista ja nettisivuilta.

Kotona olen yleensä noin kuuden maissa, ja ilta meneekin sitten tosi nopeasti. Viikonloppuisin onneksi ehdin vähän rentoutua. Alla hieman tekstiä ja kuvia miten viime viikonloput olen viettänyt.


Kesäkuun puolessa välissä Brisbanessa järjestettiin Winter Festival, ja King George Squarella oli pieniä kojuja, jotka myivät muun muassa saksalaisia makkaroita ja espanjalaisia churroseja. Torille oli myös pystytetty luistinrata. Oli aika hauskan näköistä kun ihmiset luistelivat t-paidoissa palmujen alla.

Herkullinen Chai Latte kädessä Winter Festivalilla. Taustalla luistinrata ja Brisbane City Hall. Jätin luistelemisen suosiolla muille, sitä tuli pakosta tehtyä liikaa koulussa :)

Eräänä viikonloppuna Christoph ajoi minut 20 km päässä sijaitsevaan, suomalaisten omistamaan, Scandinavian Bakeryyn. Sieltä ostin ruisleipää oikein olan takaa ja tietysti hieman salmiakkia :) Tämän jälkeen menimme vielä Ikeaan syömään lihapullia ja ostamaan astioita. Tarttui sieltä pari Daim-pussiakin mukaan. 

Ikean lihapullat maistuvat oikein luxuselta täällä päin maailmaa, ja muistan aina pyytää "lots of jam, please!".

Tanssikaverini täytti 25 vuotta, ja hän järjesti syntymäpäiväjuhlat teemalla "Favourite Childhood Characters". Mulla kesti hetken keksiä ketä esittäisin, sillä mulla oli tietenkin hieman erilaiset lempiohjelmat ja kirjat kuin täkäläisillä. Monet minun ikäiset eivät varmasti ole edes Peppi Pitkätossusta kuulleet. Sitten muistin tämän lempiohjelmani, joka on alunperin australialainen!

Nostalginen fiilis tulee tästä laulusta :)

Vili Vilperinä :D Asu tietenkin itse tehty.

Super Mario, Inspector Gadget, Blinky Bill, Ariel, Minnie Mouse, Biker Mice from Mars, Smurfette.

Where's Wally?

Viime viikonloppuna Christophin työpaikka järjesti Mid Winter Partyn New Farm Parkissa. Siellä oli reilusti syötävää ja kitaransoittaja. Siellä oli myös sellaiset valtavat sumopuvut, ja pitkän suostuttelun jälkeen sain Christophin ottelemaan kanssani.

Ennen ottelun alkua. Nuo puvut ovat kyllä niin hauskan näköiset. 

Ei mulla ollut mitään mahiksia Christophia vastaan.

Eli ihan mukavasti ovat viime viikot sujuneet. Ja tosi nopeasti on kyllä aika mennyt!

Kaikenlaista juhlintaa

Reilu viikko sitten täytin 26, ja juhlistimme tätä muutamalla tavalla. Sunnuntaina ennen synttäreitäni pidettiin kavereiden kanssa grillibileet Roma Street Parklandissa, ja tämän jälkeen menimme vielä Christophin kanssa leffaan. Elokuva jonka näimme oli Water for Elephants, ja se oli hyvä! :) South Bankissa on leffateatteri jossa liput maksavat vain $7.50, joten sinne on kiva mennä useamminkin katsomaan elokuvia. Oikeana päivänä kävimme illalla keskustassa italialaisessa ravintolassa syömässä ja irkkupubissa drinkeillä.

South Bankin ja keskustan yhdistävällä Goodwill Bridgellä leffan jälkeen.

Perjantaina minulla oli taas työhaastattelu. Olin tosi hermostunut, kun noissa haastatteluissa on tullut juostua ilman tulosta. Päätin sitten tehdä kokonaan uuden portfolion haastattelua varten. Etsin myös käsiini työtodistukset muutamasta edellisestä työpaikasta. Vaatetusta muutin vähän arkisemmaksi, sillä minulla on ollut sellainen ylipukeutunut tunne edellisissä haastatteluissa. Varsinkin tähän tehtävään ei oikein liituraidat sopineet, nimittäin työtehtävä johon minua haastateltiin oli graafinen suunnittelija moottoripyöräliikkeeseen. Sattui olemaan vielä sama paikka josta Christoph osti oman moottoripyöränsä, joten sain hänet hieman kouluttamaan minua eri malleista :) Kaikki hermoilu oli lopulta turhaa, sillä haastattelu oli tosi rento. Minua haastatteli kaksi mukavaa keski-ikäistä miestä ja lähinnä juttelimme melko vapaasti paikan työtehtävistä ja edellisistä työkokemuksistani. Luulen, että he olivat jo päättäneet palkata minut ja halusivat vain nähdä minut livenä, sillä tarjosivat minulle työtä jo siinä haastattelutilanteessa! Nyt on niin iloinen ja helpottunut fiilis kun on vihdoinkin töitä tämän uuvuttavan työnhakurupeaman jälkeen. Työ tulee jakautumaan kahteen eri toimistoon: Morgan & Wacker -liikkeeseen, joka on moottoripyörien vähittäismyyjä, sekä Moto National Accessories -liikkeeseen, joka on tukkumyyjä. Nykyinen graafinen suunnittelija lopettaa perjantaina, ja minä aloitan torstaina, joten tulee olemaan paljon oppimista ensimmäisinä päivinä.


Uutta työpaikkaa juhlistimme perjantai-iltana menemällä läheisen Regatta-hotellin ravintolaan syömään ja juomaan. Paikka on suosittu paikallisten työntekijöiden keskuudessa ja istuimme siellä muutaman Christophin työkaverin kanssa. Loppuviikko meni sitten sairastellessa, Christoph oli ollut kipeä muutaman päivän ja sunnuntaina pöpö tarttui minuun. Nyt on sitten vuosisadan flunssa päällä, jota yritän kaikin keinoin hoitaa, että olisi edes vähän terveempi kun aloittaa uuden työn.

Suomi-iltamat

Reilu viikko sitten täällä jännitettiin, kun samana viikonloppuna oli sekä Euroviisut että jääkiekon MM-finaali. Aikaeron vuoksi Euroviisut näytetään täällä seuraavana päivänä, joten sunnuntaina pysyin visusti poissa netin ääreltä, että pystyin katselemaan kilpailua tietämättä tuloksia. Teimme Christophin kanssa tacoja, joista nautimme samalla kun katsoimme Euroviisuja. Teimme molemmat omat arvaukset voittajasta, ja minä osuin nappiin :D Oli jotenkin niin laskelmoitu biisi, että sen oli pakko voittaa.

Askartelemani Suomen lippu ja tacotäytteitä.

Historiallinen jääkiekko-ottelu oli tietenkin pakko katsoa livenä, joten valvoin koko yön, jotta voisin katsoa ottelua netistä. Kesti melko kauan ennen kuin löysin toimivan nettisivun, mutta kun ottelu alkoi neljän aikaan aamuyöstä, olin vihdoinkin onnistunut löytämään Super Sportz -nettisivuston, josta pystyin katsomaan ottelua. Parasta oli, että nettisivusto lähetti Yleä, joten pystyin katsomaan ottelun Antero Mertarannan selostuksineen. Videokuva oli aika katkonainen ja pop up -mainokset häiritsivät katselua aika ajoin, mutta ihan hyvin näin kaikki ne loistavat maalit. Ja Suomihan voitti ottelun! Oli ihan uskomaton fiilis ja harmitti hirmuisesti olla täällä kun kukaan muu ei tajunnut asiasta mitään. Juhlin tekemällä suomalaista perinneruokaa, eli makaronilaatikkoa :D Seuraavana viikonloppuna menin sitten suomalaisen kaverini kanssa Roma Street Parklandsiin pitämään grillijuhlat Suomen voiton johdosta.

Maukas makaronilaatikkoni.

Grillausta Roma Street Parklandsissa. Asu tarkoituksella kordinoitu Suomen väreihin :D

Töistä ei ole vielä tietoakaan. Olen lähettänyt lähes 50 yksilöityä hakemusta, ja käynyt kuudessa haastattelussa, mutta työtarjouksia ei ole tippunut. Eräs kaverini kertoi, että hänen työpaikan HR-osasto heittää hakemuksen suoraan roskiin, jos siinä on vähän erikoisempikin nimi. Kivaa touhua! Ulkomaalaisten on kyllä vaikea saada töitä täällä. No, en ole vielä antanut periksi, vaan ahkerasti lähettelen niitä hakemuksia sekä oman alan että vähän muihinlaisiinkin töihin. Ehkä sitten sadan hakemuksen jälkeen voi jo vaipua epätoivoon...

Tällä viikolla minulla oli haastattelu yhteen ravintolaan. Työ olisi periaatteessa ollut puhelimeen vastaamista ja varausten vastaanottamista. No, en saanut sitä työtä, näkivät varmaan hakemuksesta (ja ehkä minustakin) ettei työ ollut osaamistani vastaavaa. Mutta pari päivää myöhemmin he soittivat minulle ja pyysivät minua suunnittelemaan markkinointimateriaalia heille. Nyt olen jo suunnitellut drinkkilippuja, ja lähitulevaisuudessa he tarvitsevat myös julisteita, käyntikortteja ja esitteitä. Tosi kiva kun saa vähän tekemistä ja pientä lisätienestiä :) Mutta kyllä sellainen ihan oikeakin työpaikka olisi kiva löytää, että pääsisi vähän ihmisten ilmoille.

Australian tunnelmat

Nyt olen viettänyt lähes kaksi kuukautta Australiassa, ja aika on mennyt yllättävän nopeasti, vaikka viimeiset viikot ovat olleet melko pitkästyttäviä ja välillä jopa rankkoja. Kuten varmaan olette uutisista lukeneet, Queenslandissa oli pahat tulvat tammikuun puolessa välissä. Tulvat ulottuivat laajalle alueelle, myös Brisbaneen. Itse seurasin uutisia Suomesta käsin, ja oli aika kamalaa katsella kotikaupungin täyttyvän vedestä. Sherwoodin alue, jossa asuimme, oli yksi tulvista pahiten kärsineitä alueita. Christoph oli Brisbanessa tulvien aikaan ja hänestä minä tietenkin eniten huolestuin. Christoph pääsi onneksi pakenemaan tulvilta viime tingassa, ja lähti evakkoon Gold Coastille. Entinen kämppiksemme Jack asuu isossa talossa Gold Coastilla ja Christoph pystyi yöpymään hänen luonaan. Meillä kävi tuuri, sillä asuntomme sijaitsi kukkulan päällä ja vesi pysähtyi kirjaimellisesti asuntomme kynnykselle, joten omaisuutemme välttyi vahingoilta. Koko kellari oli täyttynyt vedestä, ja pari tavaraa oli siis sieltä ajelehtinut pois. Mutta mitään rahallisesti tai tunteellisesti arvokasta emme menettäneet. Satuin näkemään pari kuvaa eräällä uutissivustolla meidän talostamme, joista tuli tippa linssiin. 

Näkymä kotikadultamme, taustalla asuintalomme. Brisbanen tulvat olivat vasta alkamassa.

Asuintalomme tulvien aikaan. Etualalla grillausalue, josta näkyy vain päivänvarjojen huiput.

Vuokrasopimuksemme sattui juuri päättymään tulvien aikaan, eikä siinä tilanteessa oikein voinut muita asuntoja katsella. Vasta viikon päästä tulvahuipun jälkeen Christoph pääsi takaisin asuntoon hakemaan tavaramme pois. Christoph muutti takaisin Gold Coastille Jackin kämppikseksi ja tänne minäkin sitten tulin maaliskuun puolessa välissä. Talo, jonka Christophin ja Jackin yliopistoproffa omistaa, on valtava. Koska tunnemme omistajan, viiden makuuhuoneen talon vuokra on lähinnä nimellinen. Kaksikerroksinen talo sijaitsee Runaway Bay -nimisellä hienostoalueella. Vaikka palmujen ja veden äärellä asuminen varmasti kuulostaa hienolta, täällä asuminen on ollut todella epäkäytännöllistä. Vaikka asumme täällä, elämämme sijaitsee Brisbanessa. Christoph käyttää työ- ja kotimatkoihin vähintään kolme tuntia joka päivä, riippuen ruuhkasta. Minulle taas tuottaa ongelmia se, että täältä ei oikein ilman autoa pääse pitkälle. Täältä kulkee tasan yksi bussi tunnissa iltakuuteen asti (ja tyypillisesti sekään ei aina tule). Lähin kauppakin on yli kahden kilometrin päässä. Onneksi minulla on ollut käytössä pyörä, jolla olen pystynyt kulkemaan kauppaan Christophin ollessa töissä. Päivisin olen surfannut netissä etsien meille asuntoa, ja nyt olemme vihdoinkin saaneet asunnon Brisbanesta, jonne muutamme tällä viikolla! Tuntuu ihanalta päästä takaisin Brisbaneen.

Talomme Runaway Bayssa.

Näkymät verannalta.

Toinen asia mitä olen etsinyt, on itselleni töitä. Lähinnä graafista suunnittelua, mutta olen myös hakenut esim. toimistoapulaisen töitä. Töitä olen hakenut vain Brisbanesta, sillä tiesin että meillä on edessä muutto sinne jossain vaiheessa. Työhakemuksia olen tähän mennessä lähettänyt yli kolmekymmentä, ja haastatteluun olen päässyt neljään eri yritykseen. Haastatteluun olen päässyt vain graafisen suunnittelun työtehtäviin, joten olen päättänyt, että haen tulevaisuudessa vain niitä töitä. Tiedostan kyllä olevani ylikoulutettu muihin töihin mitä olen hakenut, mutta kuten englanniksi sanotaan: Beggars can't be choosers! Toivottavasti kohta löytyisi töitä jotta elämä Brisbanessa voi alkaa kunnolla.


Kolmas asia mitä olen hoitanut, on viisumihakemukseni. Hain de facto -viisumia elokuun puolessa välissä ja odotan vieläkin päätöstä viisumin suhteen. Maaliskuussa minuun otettiin vihdoinkin yhteyttä Immigrationista. Kirjeessä jonka sain luki että alkuperäisessä viisumihakemuksessa ei ollut tarpeeksi todisteita minun ja Christophin suhteen aitoudesta. Alkuperäinen hakemukseni oli noin 120-sivuinen ja kuka tahansa olisi pystynyt siitä näkemään, että suhteemme on aito. Luulen, että minulla on ollut tosi huono tuuri, sillä muiden kokemuksia kuulleena suurin osa ihmisistä on saanut saman viisumin paljon nopeammin ja helpommin. No, eihän siinä muu auttanut kuin lisätodisteiden haaliminen käsketyn 28 päivän sisällä. Lähetin 50 lisäsivua, ja jo muutama päivä myöhemmin sain pyynnön käydä lääkäritutkimuksessa, jonka oletan olevan hyvä merkki.


Lääkäritutkimus hoidettiin vain viisumitutkimuksia tekevässä terveyskeskuksessa. Olin varannut ajan puoli yhdeksäksi, mutta oma tutkimus aloitettiin vasta tunti sen jälkeen. Odotusalue oli tupaten täynnä ihmisiä ja vaikutti siltä, että ajan varaaminen auttoi vain sen verran, että sai mennä tutkimukseen samana päivänä. Tutkimus maksoi yli 300 dollaria, ja siihen kuului keuhkoröntgen, virtsa- ja verinäytteet sekä nopea lääkärin tutkimus. Pyysin heitä lähettämään tulokset suoraan Immigrationille, jos se hieman nopeuttaisi prosessia. Nyt sitten taas vain odotellaan...


Eli kaikenlaista tylsää on tullut tehtyä saadakseen elämä Australiassa taas kulkemaan normaaliin tapaan. Onneksi on nyt oma asunto, ja voi vain toivoa että työ- ja viisumiasiatkin hoituisivat piakkoin.


Olen myös onneksi pystynyt irrottautumaan arjesta, ja tekemään kivojakin asioita. Alla hieman kuvia viime viikoista.

Maaliskuun alussa vietimme kolmevuotispäivää, ja Christoph oli varannut meille viikonlopuksi hotellihuoneen Brisbanen keskustasta.

Huoneemme sijaitsi 29. kerroksessa, ja maisemat olivat mitä hienoimmat! Hotellista löytyi myös uima-allas ja sauna! Sauna oli jopa kunnollinen: lämpeni lähes 80 asteeseen ja veden heittäminen kiukaalle oli sallittua :)

Viikonlopun vietimme ravintoloissa syöden, yökerhoissa juhlien ja Brisbanen keskustassa kävellen.

Brisbane City Hall.

King George Square.

Maaliskuun puolessa välissä suomalaiset kaverit Tuija ja Joona lähtivät takaisin Suomeen ja käväisin heidän läksiäisissä Brisbanessa. Tuija ja Joona saivat jäähyväislahjaksi pöllön, josta tuli bileiden hitti!

Pääsiäisen vietimme telttailessa. Yövyimme kaksi yöta Hervey Bayssa, joka on rannikkokaupunki noin 300 kilometriä Brisbanesta pohjoiseen.

Hervey Bayn satama-alue.

Hervey Baysta jatkoimme matkaa Glass House Mountainsille, joka sijaitsee noin 70 km Brisbanesta pohjoiseen. Yövyimme yhden yön tällä upealla alueella.

Glass House Mountains Lookout, josta pystyi näkemään kaikki alueen vuoret.

Kiipesimme 253-metrisen Mount Ngungun -vuoren huipulle.

Mount Ngungunin huipulla.

Autosta satuimme näkemään nämä kaksi suloista kengurua. Noustessamme ulos autosta, kengurut pomppivat pois läheiselle niitylle, ja siellä pystyimme bongaamaan kokonaiset kahdeksan villiä kengurua.

♥