Eläintarinoita

Takapihamme on oikea eläintarha josta löytyy kaikenlaisia eläimiä. Vaikka olenkin eläinten ystävä jotkut vieraat eivät aina miellytä.

Kerran istuin takapihalla kun kuulin sihinää. Käännyin ympäri ja näin noin metrin pituisen käärmeen. Nopeasti sisälle karkuun. Heille jotka uskaltavat voivat lukea kyseisestä käärmeestä täältä. Mutta onneksi sellaista ei enää ole näkynyt :)

Toinen matelija joka asustelee takapihalla on Lisko jota näen aina juoskentelemassa ikkunoissa.


Hämähäkkejä täällä on tosi paljon. Ne eivät ole vaarallisia mutta jotkut niistä ovat tosi isoja. Joskus kun olen ripustanut pyykit narulle yöksi, löytyy seuraavana aamuna pyykkinarulta valtava hämähäkinseitti.


Meillä on myös oma lintu takapihalla, George. Muutama viikko sitten Christoph antoi sille leipää ja siitä lähtien se tulee lounaalle melkein joka päivä. Se on kiltti ja kesy. Kerran kuulin olohuoneesta rapinaa ja kun menin katsomaan kuka siellä oli, ja siellä oli George! Melkoinen huuto lähti suustani kun näin linnun joka oli hypännyt sisään avoimeksi unohtuneesta ovesta. Ja kakata matollekin se ehti. Hahahahaha. Ne jotka tuntevat minut tietävät kuinka paljon tykkään linnuista ;-D

George the magpie.

Muutenkin ympäristössä on paljon ötököitä, joita ei onneksi tule paljon sisälle. No, ainakaan aussistandardin mukaan. Suomessa moinen ei ehkä ole niin yleistä, ehkä ötökkäkammo on hieman hellittänyt täällä! Pystyn vieläkin näkemään edessäni sen valtavan torakan joka juoksi pöydällä istuessani koneella muutama kuukausi sitten. Varmaan koko naapurusto heräsi mun huutoon :D

Mutta kaikki ötökät sun muut ovat kyllä sen arvoisia jos saa kokea jotain niin kaunista kuin minä tänään. Olin kävelyllä muutaman korttelin päässä taloltani. Kävelin pientä puisto/metsätietä kun kuulin rapinaa metsässä. Muutaman kymmenen metrin päässä minusta neljä kengurua pomppivat uljaassa jonossa metsätien poikki. Villien kengurujen näkeminen muutamien minuuttien päästä kotoa oli kyllä sanoinkuvaamattoman hienoa!